Metsästys kausi linnun osalta ohi ja summauksia kaudesta =)

Matkaa UKKO teereen 135m =) (Jätin ampumatta kivärin kantaman vuoksi .308 taustalla mökki asutusta n.3000m)

Syksy alkoi madden koulutus mielellä ja jokainen lintu jätetään ampumatta jos nuori neiti ei niitä hauku. Tämä jos jokin otti koville ku on tähän asti kulkenut hyppylintuja enimmäkseen pyytämässä. Nyt se sitten on todellista kun koiran kanssa kulkee. Lintuja löytyy mutta se ensimmäisen linnun vaikeus on nyt koettu. Ilmeisesti nämä länsisiperian laikat ovat jokseenkin rauhallisia haukkumisen suhteen ja sekös aiheuttaa harmaita hiuksia. Näin taustoja valotellen rollo seudulla poikastuotanto jäi kanalinnuilla aika vähäiseksi, joten vastassamme oli jo syksyn hauleja ja luoteja väistelleitä vesseleitä. Sää olosuhteet kauden aikana olivat hyvin vaihtelevat ja kunnon latvalintu kelejä ei oikein keretty tänä syksynä kokea. Viimevuotiseen verrattuna lunta ei ole ollenkaan alueella jolla pyydän ja viime vuonna sitä oli melkein kumpparin varren verran.

Arvaa mikä?

 Madde kuljeskeli koko syksyn aika laillla alle sadan metrin säteellä, mutta kun lintu pomppasi lentoon etäisyyttä saattoi tulla 300m. Tämän vuotisista linnuista ei ollut nyt istumaan puihin. Sanottaisiinko näin, että ne alkoivat istuskelemaan puussa vasta tänään kun oli viimeinen päivä pyyntiä.

Suhhuuttelemassakin käytiin ja jönssi kans kävelemässä, jotta saatais Maddelle koulutuslintu. No laihaksi jäi tämä yritys ja jönssi ensimmäinen lintu myös. Kerta kaikkiaan merkillistä oli se että koppelo ei lähtenyt 10 metrin päästä mihinkään minun edestäni enkä raaskinut ampua kun koira oli tulossa häätään sen lentoreitilleen. Erään kerran lintu lensi taukopaikalle melkein syliin ja eihän siinä voinut kun nauraa ku koppelo ois lentäny paistinpannuun ku tilauksesta. Edelleenkään ei ammuttu. Madde piti visusti suunsa kiinni melkein koko kauden. Ensimmäiset koppelot lauantaina aloitus viikonloppuna haukahdus pärähti ilmaan. Sitten oltiin taas visusti hiljaa pitkään. Kunnes kohdalle napsahti Hirvi Emä ja vasa, joiden kanssa paukutettiin komealla äänellä n. 20 sekunttia kunnes pari otti kunnon kilpa juoksun muille maille. Madden seuratessa noin 0.5km.

Rupypaikkoja siellä täällä. Oltiin  mestoilla =)

Kyllä oli Maddella ääni kuitenki niin nätti ku pamautti täysillä. Ihmetellä piti onko tuo tosiaan oma koira vai ehtikö sinne jonku iso hirvikoira hääräämään. Nyt on sitten kilometrejä kävelty mettän siimeksessä reilu satakunta kilometriä. Lintu havaintoja oli kaikkiiaan paljon omasta mielestäni kun ne gps merkkailin oli kohtaamisia noin 60 ja niissä saattoi olla useampi lintu per tapahtuma. En nähnyt kuin 2 pientä poikuetta kun kuljin ja tähän lasketaan mukaan autosta havainnot.

Hirvikausi alko ja värit päälle. Näkee ilmeestä =)

Nyt keskitytään sitten koiran kunnon kohottamiseen kunhan kasvukausi lakkaa ja ensimmäiset juoksut on koettu. Ensi syksyn kujeita onkin sitten aikaa miettiä useampi kuukausi. Joten täällä aletaan siirtymään pilkkikauden virittelyyn. Lopussa kaudella otettuja kuvia. Yö reissun kuvat tuloo ehkä myöhemmin kun ne ovat Jönssi kamerassa suurin osa. Vinkeitä oli jo paremmasta mutta ensi syksy kertoo miten meidän jahti kuviot onnistuu.

Pakkas aamu.

Makkara koira.

Tulet!

Polulla

Emä ja Vasa

Pakkas aamu

koppelo tais olla =)

Jää muodostelmia =)

Pikkuinen elikko se on ollu =)

Tuntui ihan talvelta ja mukava hiljanen metsä. Kuvan lähistöltä pärähti 2 komiaa mettoa lentoo

Oli alkukaudesta kovasti vauhti päällä =)

Ensimmäinen jahti Madde rekun kanssa.

Aloitettiin jahtikausi 12 syyskuuta ja lähdimme käymään tervehtimässä Madden mammaa Venlaa. Kävimme porukalla fasaani jahdissa, mutta linnut olivat liian hyvin piilossa.

13 syyskuuta Aamu on hyvin sumuinen ja valoisaa metsästysmielessä 6.00 maissa. Mökkitien varresta kuului jo pimeän aikaan lintukoiran haukku. Tämä on lähellä männyn tilaa. Jännityksellä odotan miten Madde kulkee metsässä tänään. Sai edellisenä päivänä mallia äidiltään. Nyt rompeet kasaan ja kohti pyyntimaita.

Kuvan paikasta oikealla lähti 4 teertä.

 

Aamujahti takana ressukka juoksi 13km ja nyt nukkuu ku tukki takan loimussa. Puolet matkasta meni hyvin ja todella reippaalla menolla. Muutaman kilometrin kohdalla Madde löysi melkein tietopaikasta koppelo poikueen ja nosti linnut lentoon. Koiruus säntäsi riistan perään minkä koivistaan pääsi, mutta unohti kunnella mihin linnut laskivat. Kuulin lintujen uudenpaikan siipien huminasta ja puiden oksien rasahtelusta, mutta emme enää löytäneet lintuja suoranaisesti. Kävimme toisessa paikkaa missä yleensä näkyy kopeloita ja siellähän siivet humisi,  mutta emme saaneet kontaktia lintuhin.

 

Koppelon jälkiä nuuhkimassa. Paikalta poistui 4 koppeloa.

 

 

Yhteensä lintuja oli noin 7, muuten pupu ois jäänyt saliiksi jos vain olisi ampunut :) Porkkanan popsija sai jäädä puputtamaan lisää jänöjä. Nyt sauna pömisee ja huomenna kierrokselle. Parit haukut sai haukikin, joka nousi aivan venepaikan vierestä. Kyllä harmittaa nuo ojitukset ku lammet kasvaa umpeen. En tiedä johtuuko kesästä mutta umpeen se meinaa kasvaa.

 

Lintuja oli muttei vielä onnistunutta haulkkua puuhun.

Yötä jokivarressa!

Taimenen narraukseen lähettiin meltausjokivarteen vielä kun oli pyyntiaika. Suuret oli toiveet taimenen saamisesta. Kaiketi kalastus on mukavaa je rentoa hommaa, mutta ku on toiveissa kunnon mötkylä ja mielellään luonnon oma kasvati. Reissussa oltiin yksi yö ja varusteet sen mukan. Kun pääsimme kohteeseen näytti lupaavalta paikalta. No kuitenkin tärpit oli vähissä ja saaliina oli useampi hauki ja yksi isompi 47cm harjus melkeen kilo. Pikku alamittasia harreja ei lasketa... Edelliset vieraskirja vihjeet kuvasi kalatonta kesää. Toisaalta ken saalista kirjoittaa omaa kuoppaa kaivaa =) Tulipa myös kokeiltua otsavalo kalastusta, joka on kyllä kovin jännää. Yöllä oli pakkasen puolella ja vaparenkaat jäätyi aamusta harritärppien kanssa.

 

Tunnelma oli aamulla hieno ja vaparenkaat otti jäätä...

47cm ja 830g

 

Lemmenjoki seikkailu!

Suunnittelua lomien järjestämistä on tehty jokunen viikko ennen toteutuvaa reissua. Tarkoitus olisi käydä lemmenjokivarresta maarestatunturien päällä. Yöpymis paikkana toimi ravadasjärven ranta-alue. Matka alkoi autolla Rovaniemeltä kohti lemmenjokea. Lähdimme liikkeelle 9 maissa aamupäivällä, jotta ehtisimme lemmenjoen venetaksiin klo 17.00. Venetaksin vuorot oli vähennetty pelkään ilta tuuriin. Venematkaa tiedustelessa sain kahta infoa ja kun paikan päälle saavuttiin ei ollut tietoakaan että koirasta peritään maksu myös. Tämäkin taitaa olla kuski kohtaista. Ilta oli jo pitkällä ja päätimme yöpyä ravadas tuvalla lemmenjoen varressa.

Ravadastupa

Keli oli ollut toista viikkoa sateinen ja hieman haastava vaelluksille. Tuuri oli meidän puolella ja sää selkeni reissun ajaksi. Lämpötila oli vähän reilu 10 astetta päivisin ja laski muutamaan asteeseen yöksi. Kullankaivajan mukaan kävijmäärät olivat olleet joella pienemmät kuin normaalisti. Ravadastuvalla oli mukava viettää yö ja käydä katsomassa ravadaskönkään hienoa kurua. Ravadasköngäs olikin oletettua isompi kokonaisuus ja myös kävelyn arvoinen kohde. Toisaalta alueella on paljon kävijöitä ja se näkyy jo luonnossa. Illalla kuitenkin tuvalle ilmestyi yöpyjiä ja myös muutama telttailija. Kaiketi ensimäisenä iltana tuvassa oli 10 henkeä ja ulkona muttamia nukkujia. Olihan siellä myös puolalaisia, joilla oli vain vihanneksia ja kuvittelivat saavansa lemmenjoesta  ruokakalansa. En kyllä nähnyt millaisilla välineillä pariskunta aikoi kalastaa ja se hieman huvitti. Kaiketi olivat ilmeisesti siinä luulossa että kalaa tuloo kovastikkin.

Ravadaskonkään ala-osa.

Aamun sarastaessa lähdimme käpöttelemään ravadasjokea ylös ja kohti varsinaista yökohdettamme maarestatunturien juurella sijaitsevalle ravadasjärvelle. Matkaa taitettiin noin 5 tuntia järvelle ja reitti oli hyvin selkeä suurimman osaa matkaa. Hienot ikimetsät ympärillä ja pienenjoen suisto kruunasi koko matkan. Nousua reitillä oli rapeat 70m. Kävihän siinä mielessä että pikku savotalla tekis rahaa opintoja varten :) Reitillä saatiin olla kaksistaan ja tuntui mukavlta päästä ihmisten seasta rauhaan. Oletetusti ajattelimme paikan olevan syrjempänä, mutta sinnekkin porukka kyllä osaa eksyä. Suurin osa porukasta  menee tätä reittiä vaskojoelle. Hyvissä ajoin saavuttuamme laitoimma tulet ja teimme vaeltajan herkku ruuan pasta carbonara. Siinä leirin rakentamisen jälkeen 17 maissa kala oli järvessä hyvin aktiivinen ja houkutteli heittelemään rannasta. Emäntä tuli kaveriksi ja saimma useammakin hyvän tärpin ja hyviä kaloja kuvia varten. Tosin kaikki kalat olivat alamittaisia ja päsivät takaisin kasvamaan.  Madde rekkumme oli ensimmäistä kertaa velluksella ja myös teltassa yöpymässä. Hyvin pikku emäntä klaarasi ensimmäisen yön reissussa.

40 cm

Kaunista kuin kalamiehen unista tuikin kera =)

Aamupalalla puuroa ja lämmin kuppi soppa Nam!

Päivä ravadasjärvellä ja maarestatunturien huiputus. Keli enteili auringonpaistetta ja kalat tuikkivat järven peilissä. Laitettiin tulet ja alettiin aamupalalle koko retkikunta. Kyllä valituilla ruuilla oli kiva ravitseva vaikutus. Olimma hyvän vinkin mukaan jakaneet päivä annokset minigrippi pusseihin. Tämä helpottaa retkeily elämää huomattavasti. Idean sain  hyvältä kamultani jönssiltä, joka on jo tottunut Lapin kulkija. Päivän etappeja olivat maarestatunturien huippuja, jotka on yhden kapuamisen jälkeen kohtuullisen helppo huiputtaa. Keli näyttäisi olevan hyvä kävelyyn. Otimma vain eväät ja sade varusteet tunturiin kiipeämiseen. Tunturi huiputettiin jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Pikkasen oli perhosia massussa ku tuli mieleen, jotta kihlausta kysyä emännältä. Täräytin perhorasian emännälle etehen ja käskin valita mieleisimmän perhon. No kuten arvata saattaa sieltä pilkisti rinkula ja emäntä men hiukan tunteelliseksi =) Kaikki hyvin ja nyt ollaan sitten kumppaneita hela livet... =) Nyt oli homma hyvissä urissa ja jatkettiin tunturien huippujen kiertämistä. Matkan varrelle sattui poro tokka ja upeita maisemia silmän kantamattomiin.

Reissu päättyi evästelyyn leirissä ja pienehköön kalastus hetkeen. Keli oli edelleen erittäin suotuisa vaellusmielessä. Aamupäivällä laitettiin kaikki varusteet pihamaalle ja pakattiin rinkat kotimatkaa varten. Tuttu reitti olikin näpsäkkä käpsytellä ja matka sujui hyvin sukkelaa. Kaiketi matka alamäkeen muutenkin oli helpompaa. Takaisin päästyämme ravadasjärven tuvalle tapasimme Thomas nimisen ruotsalaisen jampan, joka oli matkaa tehnyt lemmenjoen maisemissa jo 3 viikkoa. 4 viikon alkaessa tarjosimme Tompalle Teetä reilulla sokerilla ja snickers patukan. Tämä kuulema tuntui joululta, koska oli nautiskellut kaura puuroa siirapilla ja riisiä currylla viimiset kolme viikkoa =) Jos jokin oli ollut hienoa oli ainakin päässyt itse tutkiskelun makuun jamppa reissullaan.

Loppu kaikki hyvin menimmä venetaksilla takasin satamaan. Kalaan joelle ei kannata mennä. Ainoa hommeli mikä jäi rassaamaan  oli koira maksut venekyydissä. Riippuen kuskista siitä menee maksu vaikka tiedustelin asiasta siitä sanottiin että ei mene maksua. Varautukaa tähän koira ihmiset lemmenjoen venetaksi kyytissä. Mukavia hetkiä lemmenjoen puistossa retkeileville...

Punaisella kuulalla otti LEECH =)

Siinä ehkä muitakin perhoja samalla lailla kuvattuna tulossa. Kameralla timelapsee 4 sekunnin kuvaus välillä. Taidan tihentää nii tulee smoothimpi... =)

Vikakönkään virtamötky

Paino 470g perattuna ja pituus 34cm  =)

Kävimmä Jönssi kans kalalla vikiksellä näin viikonlopun kunniaksi perjantai iltana. Sinne oli lähdettävä virveli kamppeilla, koska omat kahluu varusteeni olivat takuun vuoksi vielä tulollaan. Pitkästä aikaa virveli täsähteli vuolaaseen virtaan ja kalojahan sieltä tulla tupsahteli. Ainoa ongelma oli se että edelleen on ollut niin lämmintä että kala syö huonosti ja asustelee hyvin voimakkaassa virrassa. Kaikki saamani 7 kalaa tulivat joko voimakaasti alavirtaan kelaten tai virrasta niskalle viistättäen. Punainen lotto ja meps olivat otti kamppeet. Ahven jopa soitti löysää jarrua. Melkein ehdin jo ajattelemaan vieheseen tarttunutta laihtunutta istari kirreä mut se olikin ahven. =)

Hellos to french family from finland...

KAIriver

Juu 3 kovaa menossa taimen jahtiin pyyntikokoisen istarin perään...

Perjantaina lähdimme töiden jälkeen kohti kairijokea. Matka sujuin suht nopeasti hyvässä seurassa ja hyvää musiikkia kuunnellen (riippuu tosin keneltä kysytään). Saimme auton aika lähelle kuritsan laavua (kiitos honda hrv:n maasto-ominaisuuksista) ja laavulle tultua aloimmekin heti kalastaa. Joesta nousi pientä taimenta ja harjusta, mutta yhtään mittakalaa, joten emme tässä vaiheessa päässeet vielä savustamaan kaloja. Pidimme taun puolenyön tienoilla ja teimme ruokaa sekä kahvia.

Perjantai Yö-Lauantain Aamupäivä mittelöissä oli mukana pienempää kalaa edelleen ja isot fisut jäivät jonnekkin piiloon. Voihan olla että veden lämpötila oli korkea ja ne eivät olleet syönnillä. Voisikohan olla perää veden hapen määrän ja kalan tarvitseman hapen määrällä... Luultavasti on myös tiedettävästi yhteys sillä minkä kokoista ravintoa kala käyttää kun veden lämpötila on korkea. Eli pienempi syötti korkeammalla vedenlämpötilalla. Henkilökohtaisesti käytin kohtuu isoja perhoja ja saalis jäi heppoiseksi. Muutamia taimenia ja harreja tuli isomalla perholla ja niiden koko oli 20-30cm välillä.

Kuritsa panoraama

Tyynissä suvannoissa oli mahtava uittaa kaninkarva zonkkeria. Ja niihin isoimmat tärpit kävivät muttei kala pysynyt kuritsan tienoilla kiinni. Tästä kalastus patoutuman purun jälkeen suuntasimme ylemmäs kairia ja pyörähdimme Kairiver keskuksessa kahtomassa saalisvihkoa ja miettimässä posliini astian mukavuutta. Jatkoimme suunnitelman mukaisesti vielä ylemmäs kairille metsähallituksen vuokrakämpän paikkeille. Sieltä meidän kairin konkari nykäisi sen savustuspöntön täytteen huikeat noin 55cm ja 1.5kg uros taimenen. Istariahan sitä lähettiin hakemaan ja sitähän sitä vain konkari osasi onkia.

Konkari ite...

Tästä huikeasta kalan väsytyksestä selvineenä vahdoimme osoitetta kairijoen varsinaiselle perhokalastus alueelle. Korvatunturin kalastusalueeseen kuuluva perhovavan virittely paikka rajoittaa kalastuksen perinteisiin perhokalastus välineisiin. Koski oli helppo kahlata ja sen pääsi yli melkein mistä vain tässä vesikorkeudessa. Kyseisellä kertojalla on painoa reilu 100 kiloa ja melkein 2 metriä pituutta kahlatessa =) Jokainen voi suhteuttaa omaan kokoonsa.

Vesi matalahkolla...

Tässä vaiheessa alkoi matka painaa silmäluomia alespäin ja taisimma ottaa toiset nokoset reissulla. Tehtiin sitä makiaa savu taimenta ja sipuli voi pottuja. Jam nam. Pojilla näytti olevan mukana jonkin sortin voima juomaa millä jaksoi paremmin kalastaa.

Viimeisiä viedään ja kalastetaan vielä paikka, joka ei ole ihan kaikkien tiedossa. Saimme hieman tietoa perhokalastus hommiin vaikuttaneelta herrasmieheltä ja olihan se ihan kiva käydä viellä tärpit nappaamassa. Tämä viimeisin paikka jääköön salaisuuksien verhoon. Saalista tuli muttei isoja. Kyseinen herra joka neuvoi paikan oli karkoittanut isohkon taimenen meidän edellisen majapaikan yläpuolelta. Vielä jäi meikäpojille taimenen ruotoja hampaanväliin että palaamme vielä ainakin kerran alueelle kalastuksen merkeissä. Olisihan se makia käydä myös metsällä alueella =)

Vanha kairijoen kämppä maatumassa historian kirjoihin.

Vielä se iso jossain napataan.

       We Will Be Bäck =)

  Kiitokset budjetti matkaan osallistuneille Huikeille kala kamuille...

Pieni gallery loppuun =)

 

10-Kerho

Nyt se sitten pääsi tapahtumaan! Nousi Itämerenlohi 11.58kg ja 107cm... Tarina alkaa näin =) Mahtava kamuni Joonas päätti lähteä lohta soutamaan pellon perukoille ja kuten kaikki tietää on kuulunut hurjia ja näkynyt tilastoissa lohen nousu... No Joonas täräyttelee viestiä whatsuppiin ja kuvia hirmu lohista mitkä viikonloppuna nappasi talteen... Olin musertunut ,mutta onnellinen... Joonas oli joka gramman ansainnut kaloista... Muutamia kala juttuja yhteisessä työpaikan kahvihuonees kuultuani mietin itsekseni kyllä minäkin vielä... Kuten hyvissä tarinoissa tälläkin on huippu loppu... Joonas huikkasi mahdollisuudesta päästä lohimiesten völjyy "hakemaa" lohta torniojoesta... Tartuin syöttiin ku työtön työtarjoukseen... Näin sitä olttiin hommat sovittu ja pyynti hetki lähestyi kovaa vauhtia... Hieman harmittaa ettei kaikki päässeet kalaan, koska toinen veneistä oli korjausta vailla... No kiitos kokeneiden rookie pääsi Matti alias lohimiehen opastuksella jokea katsastamaan...

Olihan se jotenki vaan hyvä näköstä ja enteistä =)

Muutaman tunnin kuluttua oli ensimmäinen lasku tehty ja tyhjin käsin palasimme rantaan... Saldona oli isoja lohen selkiä havaittuna ja mahtis 1 pärske aivan lähtöpaikan lähistöllä... Talon väki oli tehnyt murkinaa ja otimma rennosti... Rupatelimma mukavia porukassa ja mietimmä seuraavan laskun strategiaa... Mikä se kiire on ku lohta joessa on ja se nappaa ku se nappaa... Maailman parannuksen jälkeen hitsattu strategia oli vaihtaa vetovehkeissä olevia palikoita ja jopa uittaa perhoa...

Homma täydessä vauhdissa =)

 Vapoja oli 4 ja yhteen sijoitettiin perho... Tämä perho ui kaikista lähimpänä venettä ja pelotti soutelijat mahdollisilla siima sotkuilla... Tämä huipentui kuitenkin mahtavaan taisteluun kalan kanssa ja ensikertalaisen jäätymis "FREEZE" kohtauksen jälkeiseen lohen väsyttämiseen... Selän takaa kuului käskyjä rauhalliseen ääneen tyhjät pois, tyhjät pois... Oli poika "siis minä" sen verran kohmelossa vavan hakatessa perämoottoria vasten ettei tiennyt 10-20 sekunttiin mitä tekisi... No homma kuitenkin valkeni tarpeeksi nopeasti ettemme menettäneet tärpännyttä lohta... Viereisestä veneestä kuului "ei ne tota ylös saa". Lohi tempoi tapaisekseen aika hyviä vetoja ja halusi mennä useampaan otteeseen veneen alle... Lohta yritettiin haavittaa 3 kertaan ja kahdella ensimmäisellä kerralla Matti korjasi nopeaa veneen asentoa jottei siimat katkeaisi veneen alle... Sitten se peto oli veneessä... Viereisestä veneestä "taitaa olla paikallinen" Näin tuli allekirjoittaneesta 10-kerholainen ja ensimmäinen lohi minun historiassani... Kaiken lisäksi tämä oli ensimmäinen kertani lohensoutu veneessä ja 2 ensimmäistä soutu kertaani =) Uskomatonta!!!

Muutama kuva onnellisesta kalamiehestä =)

Niin Happy =)

Noin 200 lihasta käytössä "wikipedia" hymyilyttää niin et naama repee =)
11.58kg & 107cm

Kiitos koko porukalle mukavasta lohestus päivästä. (Matti, Jyrki, Joonas & Muu perhe)!!!

Taimen jahtiin :)

Kävimme vikakönkäällä poikaen kanssa vispaa perhoa. Odotukset olivat suuret mahdollisen taimen istutus huhun kanssa. No todennäköisesti kalaa ei oltu istutettu. Vikaköngäs on kuitenkin pyynti kokoisen taimenen istutus kohde... No saatiin hyvät lämmöt tulevaa kairijoen mittelöä ajatellen. :D Muutama kuva kyseiseltä reissulta.

Rehu kalaa tuli aivan viimeisillä minuuteilla perus varmalla taktiikala.

Kovasti onginta monttuja. Tuntui kuin olisi ongintaa mennyt harrastamaan.

Mikko näyttää taimene pyynti mallia :D