Juu 3 kovaa menossa taimen jahtiin pyyntikokoisen istarin perään...
Perjantaina lähdimme töiden jälkeen kohti kairijokea. Matka sujuin suht nopeasti hyvässä seurassa ja hyvää musiikkia kuunnellen (riippuu tosin keneltä kysytään). Saimme auton aika lähelle kuritsan laavua (kiitos honda hrv:n maasto-ominaisuuksista) ja laavulle tultua aloimmekin heti kalastaa. Joesta nousi pientä taimenta ja harjusta, mutta yhtään mittakalaa, joten emme tässä vaiheessa päässeet vielä savustamaan kaloja. Pidimme taun puolenyön tienoilla ja teimme ruokaa sekä kahvia.
Perjantai Yö-Lauantain Aamupäivä mittelöissä oli mukana pienempää kalaa edelleen ja isot fisut jäivät jonnekkin piiloon. Voihan olla että veden lämpötila oli korkea ja ne eivät olleet syönnillä. Voisikohan olla perää veden hapen määrän ja kalan tarvitseman hapen määrällä... Luultavasti on myös tiedettävästi yhteys sillä minkä kokoista ravintoa kala käyttää kun veden lämpötila on korkea. Eli pienempi syötti korkeammalla vedenlämpötilalla. Henkilökohtaisesti käytin kohtuu isoja perhoja ja saalis jäi heppoiseksi. Muutamia taimenia ja harreja tuli isomalla perholla ja niiden koko oli 20-30cm välillä.
 |
| Kuritsa panoraama |
Tyynissä suvannoissa oli mahtava uittaa kaninkarva zonkkeria. Ja niihin isoimmat tärpit kävivät muttei kala pysynyt kuritsan tienoilla kiinni. Tästä kalastus patoutuman purun jälkeen suuntasimme ylemmäs kairia ja pyörähdimme Kairiver keskuksessa kahtomassa saalisvihkoa ja miettimässä posliini astian mukavuutta. Jatkoimme suunnitelman mukaisesti vielä ylemmäs kairille metsähallituksen vuokrakämpän paikkeille. Sieltä meidän kairin konkari nykäisi sen savustuspöntön täytteen huikeat noin 55cm ja 1.5kg uros taimenen. Istariahan sitä lähettiin hakemaan ja sitähän sitä vain konkari osasi onkia.
 |
| Konkari ite... |
Tästä huikeasta kalan väsytyksestä selvineenä vahdoimme osoitetta kairijoen varsinaiselle perhokalastus alueelle. Korvatunturin kalastusalueeseen kuuluva perhovavan virittely paikka rajoittaa kalastuksen perinteisiin perhokalastus välineisiin. Koski oli helppo kahlata ja sen pääsi yli melkein mistä vain tässä vesikorkeudessa. Kyseisellä kertojalla on painoa reilu 100 kiloa ja melkein 2 metriä pituutta kahlatessa =) Jokainen voi suhteuttaa omaan kokoonsa.
 |
| Vesi matalahkolla... |
Tässä vaiheessa alkoi matka painaa silmäluomia alespäin ja taisimma ottaa toiset nokoset reissulla. Tehtiin sitä makiaa savu taimenta ja sipuli voi pottuja. Jam nam. Pojilla näytti olevan mukana jonkin sortin voima juomaa millä jaksoi paremmin kalastaa.
Viimeisiä viedään ja kalastetaan vielä paikka, joka ei ole ihan kaikkien tiedossa. Saimme hieman tietoa perhokalastus hommiin vaikuttaneelta herrasmieheltä ja olihan se ihan kiva käydä viellä tärpit nappaamassa. Tämä viimeisin paikka jääköön salaisuuksien verhoon. Saalista tuli muttei isoja. Kyseinen herra joka neuvoi paikan oli karkoittanut isohkon taimenen meidän edellisen majapaikan yläpuolelta. Vielä jäi meikäpojille taimenen ruotoja hampaanväliin että palaamme vielä ainakin kerran alueelle kalastuksen merkeissä. Olisihan se makia käydä myös metsällä alueella =)
 |
| Vanha kairijoen kämppä maatumassa historian kirjoihin. |
 |
| Vielä se iso jossain napataan. |
We Will Be Bäck =)
Kiitokset budjetti matkaan osallistuneille Huikeille kala kamuille...
Pieni gallery loppuun =)
