Ensimmäinen jahti Madde rekun kanssa.

Aloitettiin jahtikausi 12 syyskuuta ja lähdimme käymään tervehtimässä Madden mammaa Venlaa. Kävimme porukalla fasaani jahdissa, mutta linnut olivat liian hyvin piilossa.

13 syyskuuta Aamu on hyvin sumuinen ja valoisaa metsästysmielessä 6.00 maissa. Mökkitien varresta kuului jo pimeän aikaan lintukoiran haukku. Tämä on lähellä männyn tilaa. Jännityksellä odotan miten Madde kulkee metsässä tänään. Sai edellisenä päivänä mallia äidiltään. Nyt rompeet kasaan ja kohti pyyntimaita.

Kuvan paikasta oikealla lähti 4 teertä.

 

Aamujahti takana ressukka juoksi 13km ja nyt nukkuu ku tukki takan loimussa. Puolet matkasta meni hyvin ja todella reippaalla menolla. Muutaman kilometrin kohdalla Madde löysi melkein tietopaikasta koppelo poikueen ja nosti linnut lentoon. Koiruus säntäsi riistan perään minkä koivistaan pääsi, mutta unohti kunnella mihin linnut laskivat. Kuulin lintujen uudenpaikan siipien huminasta ja puiden oksien rasahtelusta, mutta emme enää löytäneet lintuja suoranaisesti. Kävimme toisessa paikkaa missä yleensä näkyy kopeloita ja siellähän siivet humisi,  mutta emme saaneet kontaktia lintuhin.

 

Koppelon jälkiä nuuhkimassa. Paikalta poistui 4 koppeloa.

 

 

Yhteensä lintuja oli noin 7, muuten pupu ois jäänyt saliiksi jos vain olisi ampunut :) Porkkanan popsija sai jäädä puputtamaan lisää jänöjä. Nyt sauna pömisee ja huomenna kierrokselle. Parit haukut sai haukikin, joka nousi aivan venepaikan vierestä. Kyllä harmittaa nuo ojitukset ku lammet kasvaa umpeen. En tiedä johtuuko kesästä mutta umpeen se meinaa kasvaa.

 

Lintuja oli muttei vielä onnistunutta haulkkua puuhun.

Yötä jokivarressa!

Taimenen narraukseen lähettiin meltausjokivarteen vielä kun oli pyyntiaika. Suuret oli toiveet taimenen saamisesta. Kaiketi kalastus on mukavaa je rentoa hommaa, mutta ku on toiveissa kunnon mötkylä ja mielellään luonnon oma kasvati. Reissussa oltiin yksi yö ja varusteet sen mukan. Kun pääsimme kohteeseen näytti lupaavalta paikalta. No kuitenkin tärpit oli vähissä ja saaliina oli useampi hauki ja yksi isompi 47cm harjus melkeen kilo. Pikku alamittasia harreja ei lasketa... Edelliset vieraskirja vihjeet kuvasi kalatonta kesää. Toisaalta ken saalista kirjoittaa omaa kuoppaa kaivaa =) Tulipa myös kokeiltua otsavalo kalastusta, joka on kyllä kovin jännää. Yöllä oli pakkasen puolella ja vaparenkaat jäätyi aamusta harritärppien kanssa.

 

Tunnelma oli aamulla hieno ja vaparenkaat otti jäätä...

47cm ja 830g

 

Lemmenjoki seikkailu!

Suunnittelua lomien järjestämistä on tehty jokunen viikko ennen toteutuvaa reissua. Tarkoitus olisi käydä lemmenjokivarresta maarestatunturien päällä. Yöpymis paikkana toimi ravadasjärven ranta-alue. Matka alkoi autolla Rovaniemeltä kohti lemmenjokea. Lähdimme liikkeelle 9 maissa aamupäivällä, jotta ehtisimme lemmenjoen venetaksiin klo 17.00. Venetaksin vuorot oli vähennetty pelkään ilta tuuriin. Venematkaa tiedustelessa sain kahta infoa ja kun paikan päälle saavuttiin ei ollut tietoakaan että koirasta peritään maksu myös. Tämäkin taitaa olla kuski kohtaista. Ilta oli jo pitkällä ja päätimme yöpyä ravadas tuvalla lemmenjoen varressa.

Ravadastupa

Keli oli ollut toista viikkoa sateinen ja hieman haastava vaelluksille. Tuuri oli meidän puolella ja sää selkeni reissun ajaksi. Lämpötila oli vähän reilu 10 astetta päivisin ja laski muutamaan asteeseen yöksi. Kullankaivajan mukaan kävijmäärät olivat olleet joella pienemmät kuin normaalisti. Ravadastuvalla oli mukava viettää yö ja käydä katsomassa ravadaskönkään hienoa kurua. Ravadasköngäs olikin oletettua isompi kokonaisuus ja myös kävelyn arvoinen kohde. Toisaalta alueella on paljon kävijöitä ja se näkyy jo luonnossa. Illalla kuitenkin tuvalle ilmestyi yöpyjiä ja myös muutama telttailija. Kaiketi ensimäisenä iltana tuvassa oli 10 henkeä ja ulkona muttamia nukkujia. Olihan siellä myös puolalaisia, joilla oli vain vihanneksia ja kuvittelivat saavansa lemmenjoesta  ruokakalansa. En kyllä nähnyt millaisilla välineillä pariskunta aikoi kalastaa ja se hieman huvitti. Kaiketi olivat ilmeisesti siinä luulossa että kalaa tuloo kovastikkin.

Ravadaskonkään ala-osa.

Aamun sarastaessa lähdimme käpöttelemään ravadasjokea ylös ja kohti varsinaista yökohdettamme maarestatunturien juurella sijaitsevalle ravadasjärvelle. Matkaa taitettiin noin 5 tuntia järvelle ja reitti oli hyvin selkeä suurimman osaa matkaa. Hienot ikimetsät ympärillä ja pienenjoen suisto kruunasi koko matkan. Nousua reitillä oli rapeat 70m. Kävihän siinä mielessä että pikku savotalla tekis rahaa opintoja varten :) Reitillä saatiin olla kaksistaan ja tuntui mukavlta päästä ihmisten seasta rauhaan. Oletetusti ajattelimme paikan olevan syrjempänä, mutta sinnekkin porukka kyllä osaa eksyä. Suurin osa porukasta  menee tätä reittiä vaskojoelle. Hyvissä ajoin saavuttuamme laitoimma tulet ja teimme vaeltajan herkku ruuan pasta carbonara. Siinä leirin rakentamisen jälkeen 17 maissa kala oli järvessä hyvin aktiivinen ja houkutteli heittelemään rannasta. Emäntä tuli kaveriksi ja saimma useammakin hyvän tärpin ja hyviä kaloja kuvia varten. Tosin kaikki kalat olivat alamittaisia ja päsivät takaisin kasvamaan.  Madde rekkumme oli ensimmäistä kertaa velluksella ja myös teltassa yöpymässä. Hyvin pikku emäntä klaarasi ensimmäisen yön reissussa.

40 cm

Kaunista kuin kalamiehen unista tuikin kera =)

Aamupalalla puuroa ja lämmin kuppi soppa Nam!

Päivä ravadasjärvellä ja maarestatunturien huiputus. Keli enteili auringonpaistetta ja kalat tuikkivat järven peilissä. Laitettiin tulet ja alettiin aamupalalle koko retkikunta. Kyllä valituilla ruuilla oli kiva ravitseva vaikutus. Olimma hyvän vinkin mukaan jakaneet päivä annokset minigrippi pusseihin. Tämä helpottaa retkeily elämää huomattavasti. Idean sain  hyvältä kamultani jönssiltä, joka on jo tottunut Lapin kulkija. Päivän etappeja olivat maarestatunturien huippuja, jotka on yhden kapuamisen jälkeen kohtuullisen helppo huiputtaa. Keli näyttäisi olevan hyvä kävelyyn. Otimma vain eväät ja sade varusteet tunturiin kiipeämiseen. Tunturi huiputettiin jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Pikkasen oli perhosia massussa ku tuli mieleen, jotta kihlausta kysyä emännältä. Täräytin perhorasian emännälle etehen ja käskin valita mieleisimmän perhon. No kuten arvata saattaa sieltä pilkisti rinkula ja emäntä men hiukan tunteelliseksi =) Kaikki hyvin ja nyt ollaan sitten kumppaneita hela livet... =) Nyt oli homma hyvissä urissa ja jatkettiin tunturien huippujen kiertämistä. Matkan varrelle sattui poro tokka ja upeita maisemia silmän kantamattomiin.

Reissu päättyi evästelyyn leirissä ja pienehköön kalastus hetkeen. Keli oli edelleen erittäin suotuisa vaellusmielessä. Aamupäivällä laitettiin kaikki varusteet pihamaalle ja pakattiin rinkat kotimatkaa varten. Tuttu reitti olikin näpsäkkä käpsytellä ja matka sujui hyvin sukkelaa. Kaiketi matka alamäkeen muutenkin oli helpompaa. Takaisin päästyämme ravadasjärven tuvalle tapasimme Thomas nimisen ruotsalaisen jampan, joka oli matkaa tehnyt lemmenjoen maisemissa jo 3 viikkoa. 4 viikon alkaessa tarjosimme Tompalle Teetä reilulla sokerilla ja snickers patukan. Tämä kuulema tuntui joululta, koska oli nautiskellut kaura puuroa siirapilla ja riisiä currylla viimiset kolme viikkoa =) Jos jokin oli ollut hienoa oli ainakin päässyt itse tutkiskelun makuun jamppa reissullaan.

Loppu kaikki hyvin menimmä venetaksilla takasin satamaan. Kalaan joelle ei kannata mennä. Ainoa hommeli mikä jäi rassaamaan  oli koira maksut venekyydissä. Riippuen kuskista siitä menee maksu vaikka tiedustelin asiasta siitä sanottiin että ei mene maksua. Varautukaa tähän koira ihmiset lemmenjoen venetaksi kyytissä. Mukavia hetkiä lemmenjoen puistossa retkeileville...

Punaisella kuulalla otti LEECH =)

Siinä ehkä muitakin perhoja samalla lailla kuvattuna tulossa. Kameralla timelapsee 4 sekunnin kuvaus välillä. Taidan tihentää nii tulee smoothimpi... =)