Sevettiin ja takaisin (Video)

Tallennetaan osa reissusta videomuotoon ja nautitaan niistä siten kun muisti alkaa prakaamaan. Kelit suosi paremmin kuin viimeksi. Kalan saanti yhtä vaikeaa kuin aikaisemmin ja kaikki muu unohtui kun oli haastetta hoitaa normi hommatkin. Mukavia hetkiä lapinmaisemissa. Video editointi ohjelma olisi poikaa, jotta laatu paranisi. Näissä open softissa tuntuu loppuvan ohjelmistosta potku kun tulee enemmän matskua. Joten näillä mennään ja hyvin karsittuina versioina. =) Laskin 100% videon laadun 80% ja sen koko pieneni 1/3 osaan, joten nyt laatu on heikompi, mutta riittävä!

Sevettiin ja takaisin (Salvelinus alpinus - Rautu)

Uusi reissu mielessä aletaan keräileen kamoja kasaan ja miettimään tulevaa reissua. Valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin, koska aina nuita työ ja arkijuttuja meinaa olla enemmän hoidettavana. Hierottiin ahkiot ja suskset reissukuntoon voitelemalla lähemmäs plussa kelin voiteet, koska edellisellä reisulla satoi sen verran vettä. Kelit olivat lämpenemään päin ja luvassa loskaista matkaa.

Kun sukset ja kampeet oli kasassa alkoi reissun lähtöön valmistelu
toden teolla. Nyt johtuen työasioista ei reissuun lähtö ollut niin helppoa ja taputeltua kun piti melkein suoraa työmaalta lähteä korpeen.
Olisi ollut paikallaan parempi varustelu päivä olla ennen lähtöä.
Suosittelen pitämään päivän ennen lähtöä pakkaukselle aikaa. Voi olla
että jotain oleellista jää kyytistä jos ei kunnolla käy pakkauslistaa läpi.

Hrv kuljetti ahkiot ja miehet verusteineen kohti pohjoista vienoisessa pakkasilmassa. Auringon paiste helli menomatkaa ja nostatti reissu henkeä kummasti. Edellisellä reisulla oltiin yötä vasten ajamassa ja se vei voimia myös hiihto osuudelta, joten nyt lähdimme vasta kunnon yöunien jälkeen liikkeelle. 

Reilun kuudentunnin ajon jälkeen saavuimme auton parkkipaikalle poroerotus aidalle ja pääsimme täräyttään ahkiot hiihtokuntoon. Hommahan oli nopsa ja kohta olikin sivakat jo menossa kohti kairaa. Näin hiihtomielessä paikalliset hurraavat paljon poroja ruokkiessaan hyviä polkuja kelkalla ja hiihto yleensä on heppoa kovalla kelkan jäljellä. Hankikin olisi kantanut, mutta järkevin reitti mukailee juuri näitä kelkkauria. Matkalle kun sattui muutama sulakin vesi virtaavana alkoi se nostattaa kalamiehen pilkki intoa. 

Sää lupaili kertakaikkisen hienoa matkaa leiriin ja päätimme ohittaa jo aikaisemmin hyväksi lepopaikaksi havaitun autiotuvan. Matka taittuikin hyvin ja 3 taukopaikalla riisuimme sukset jalasta ja aloitimme sauvakävelyn tulevia nousuja miettien. Rautuhan ei kovin matalalla yleensä asustele. Eipä taaskaan käynyt mielessä, että pohjoisen hanget voimistavat ruskettumista ja nahan palamista aika lailla. Vaikka on saanut kokeneemmilta vinkkiä, että pieni aurinko rasva ei olisi huono idea niin kotiahan se jäi. 

Matkan varrelle sattuu muutama jyrkempi nousu ja ne kannattaa suosiolla vetää kävellen ylös jos ei omista suksilleen nousu karvoja. Omissa suksissani oli harskut ja ne pitivät kohtalaisen hyvin, mutta Joonaksen suksi menetti mäessä helposti pidon. Polar-ski suksi on myös sen verran löysä, että oman 110kg painon alla se ei enää ole jäykkä suksi ja antaa harskulle kyllä painetta.

Jos oikee alko janottaa nii reikä jäähä ja kuksalla elämän eliksiiriä massuun ja oli hyvää. Ei maistunu kalkki tai mikään mukaan paska kemikaali millä nuita vesiä putsataan täällä lähiössä. Jostain kumman syystä tätä puhdasta sinistä vettä on helpompi juoda kuin raanavettä.

Mieltä rauhoittavien maisemien saattelemana saatiin leiri pystyyn ja nukkumaan 01:00. Kun -10 - -15C pakkasesta herää tohon maisemaan saa se pilkkimiehen veren seisahtumaan. Vapa pystyssä kohti uusia seikkailuja mennään ja isoja sieltä narraamaan. =) Joonas kikkaili kirveellä makian montun jäähän, josta oli hyvä vesipulloja täyttää. Pikku vinkki tee se kolo kirveellä enneku kairaat sen reiän . huomattavasti mielyttävämpää. Fjällen Akka teltta hoitaa jo majoitusta toista kertaa ja on toiminut aivan mallikkaasti. Pientä tuulisuojaa rakeneltiin pohjaa kaivaessa vesistön puolelle.

Tutuilla vesistöillä on mukava kulkea, vaikka jään alapuolinen maailman onkin kovin mysteeri. Kokemus kalan saannista ja rautujen sijainnista alkaa muodostumaan kun käy pyytämässä ja tunteja alkaa kertymään. Rantapyynti tähän vuoden aikaan ennen varsinaista rantojen sulamista on kohtuullisen hankalaa ja mahdollisesti vähä saalinen. Vaikka paikalla käyneet kolta ja 40 vuotta mökkeillyt sankari vetäsivätkin 31 rautua ranta vedestä. Tarina kertoo, että ensimmäinen kerta heidänkin kohdalla. Joten miksikään oletukseksi tällaisia tapahtumia täällä ei voi pitää. Tuuriakin joskus täytyy olla.

Jönssi paistatteli auringossa makeitten rautujen kanssa, kun minä pilkin ensimmäisen päivän tyhjin käsin. Reissu noudatteli edellisen käynnin mukasia kuvioita, mutta käänteisesti kalamiesten kohdalla. Itselläni viimeksi oli hieman parempi tuuri ja nyt joonaksella. Tälläkin kertaa oli hyvä että otin kaikuluotaimen mukaan ja otin niin sanotusti löysät pois ensimmäisen tyhjän päivän jälkeen. Yksi isompi kala kävi rantavedessä kurkailemassa pilkkiä ja yrittikin omaan tummaan omatekoiseen perhoon. Tämä ei vaan nyt tarttunut kalan leukaluihin. =)

Joskus se vaan kun kala ei nappaa vetää mielen matalaksi ja alkaa harmittaa vaikka olisi kuinka hieno keli. Kaiketi reissu kokonaisuus nostatti taas mielen korkealle ja alettiin illala napsimaan Joonaksen saamia ruokakaloja.

Rautu on parasta kalaa mitä olen syönyt. Sen mantelin maku kuten Masa sitä kuvailee on aivan jäätävän hyvä. Muut kalat mielestäni eivät yllä samanlaiselle tasolle. Raututa ei tarvitse kummemin maustella kuin reilu voi, suola ja nuotion savu. Siinä on kunnon kalaruuan resepti. Raaka-aineskin oli kohtuu tuoretta muutaman tunnin pakkaskylmiö siirtymällä nuotion lämpöön. =)

Ensimmäisenä iltana ohittimme Pekan leirin ja vaihoimme muutaman sanan. Hienona eleenä Pekka tuli vielä aamulla raatille ja puhuimme näistä erämään tuomista hienoista kokemuksista ja kuulumisista. Itse kullekkin ne ovat elämää ohjaavia hienoja hetkiä. On hienoa törmätä saman henkisiin ja parhaan luonteen omaaviin eräihmisiin. Kiitokset viellä makiasta kuivatusta savuhirvestä Pekalle. Meinasi mennä kerta avauksella koko setti äijien pilkki intoa vauhdittamaan. Jos vain itsekkin osaisi sellaista muonaa valmistaa reissuun =)

Raudut elelevät pitkien vesistöä ja nykyisen tietämyksen mukaan, jos pannukalat ovat uupelossa kokeile vettä syvempää. Ja jos omistat kaiun se voi tuottaa hienoa mielihyvää kun kalan viivat seuraavat syöttiä. Kalat nousivat 28m syvyydestä syötille kymmenisenkin metriä ja nappasivat syöttiin. Joten vaikka tuntuu hassulta niin näin kirkkaassa vedessä se rantaviivasta 100m päässä oleva selkämäkään ei ole huono paikka. Itse kun sieltä ainoat kalani sain. Ja kun se oli oikeeta videopelii näin tietokone aikana eläneenä. Ja saihan siinä kaverikin kalan kun kerroin kuin urheilu juontaja, missä syvyydessä kala liikkuu ja onko isompi kala kyseessä =)

Tänne on tultava vielä takaisin ja nauttia pohjoisen kirkkaista vesistä ja hyvästä seurasta. Kaiketi taas oli loistava reissu kun päästiin pilkille tutuille paikoille.

PS. Eikä se mitään haittaa jos tekis enemmän katka jäljitelmiä ongen päähän kun syönti ei ole parhaimillaan =)

Tulossa: Mahdollisesti Joonas osiota ja Pientä video teaseria kovimille kalaukkeleille!