Photos and lights in nordic sky of Lapland

Some pictures from my home close by. Try to take photos and edit them to bring the feeling of experiencing it by picture and mood of the spot. Enjoy!

Artic Rally 2023

Vähä uutta harrastusta välissä. Kuvausta ja objektien testailua. Tällaista se on ja vaihtelu virkistää. Kevään meritaimen reissua odotellessa. 

Veneteiden sevetti

Taas mennään! Kohti pohjoista käy poikaintie. Autoon köytettiin kanootti ja nakeltiin kamat takakontiin ja sitten hypättiin jousille hymy korvissa. Tätä on odotettu kovasti. Aikaisempi hiihtovaellus kalaretki meni mönkään tän hullun pöpön takia. Nyt kuitenkin tilanne rauhoittui sen verran että uskalsimme lähteä reissuun ottamatta suurempaa riskiä ja aiheuttamatta virallisille pelastushenkilöstölle turhaa päänvaivaa ku käet oli muutenkin täynnä. Kaipaus eräilemään oli  jo kova. Nyt se vihdoin toteutui.

Rakkaudesta lajiin eli retken suunnittelua mielessä ja kartalla jo tovi. Ennätysluminen talvi myöhäinen kevät kaikki puski haasteita meidän reissun suunnitelmiin ja kun töissä käyviä olemme se aiheutti vähän päänvaivaa. Ajankohta piti kuitenkin lyödä lukkoon ja sen mukaan mentiin. Ajattelimme juhannuksen alusen olevan hyvä aika ennen pahinta räkkää ja vettäkin olisi kanootille enemmän. No vettähän oli ja jäätä. Eipäs ole ennen tullut seurattua jäänpaksuus arvoja tai kelikameroita yhtä tiiviisti. Jönssi otti myös muutaman alueella töitätekevän yhteystiedot ja sai paikanpäältä hyvää tietoa. Myös Sevetin baarin väeltä saimme hienosti apua tilanteessa.

Semekurtan kautta olisi päässyt lähtöpaikkaan huomattavasti helpommin kuin itse sevetinbaarin luota. Mutta tälle reissulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Semekurttantie tulvi huolella eikä sitä voinut ylittää autolla. Vettä oli parhaimillaan ollut yli 70cm. Koska olimme saaneet infoa osasimme henkisesti varautua lähtöpisteen muutokseen ja reittivalinnan muuttumiseen. Tämän vuoksi reissun määränpää jäi osittain saavuttamatta. Mutta silti tarkoitus oli tehdä kuitenkin aika haastaavakin reitti suhteessa alueen tuntemukseen ja sen haastavuuteen mitattuna. Eihän se oo ku kartalla taas kerran mitata tuomone kätsä pätkä painaa menemään päivässä. Hah seku meniski niin. Suattaapi vaikka mennä kivikossa jalaka ekänä päivänä =)

Ensimmäinen päivä

Kartta: MML

Ensimmäiseen leiriin ei lähdetty taivaltaan ku vasta automatkan jälkeen, joten leirissä kello oli jo lähempänä puolta yötä. Virtapaikkojen väliin jäävään vanhaan tulistelupaikkaan meni 4h aikaa. Ja yks tympääntyny jalaka kivilla hyppiessä. Matka teko vähä vaikeutu ja sitä myöten hidastu. Mutta päästiin kuitenkin ihan hyvään asetelmaan seuraavaa päivää ajatellen. Kartassa punainen pallojono on erittäin haastava ja koska vesi oli korkealla kanoottia pystyi uittamaan kohtuudella osan matkasta. Jos olisi pitänyt vetää olisis se ollut kuitenkin reipasta ylämäkeä. Veneteiden kunto alkaa olemaan joiltain osin jopa olematon. Törmätessämme erääseen mukavaan eränkävijään nimeltä Juha. Juha tiesi kertoa että venetiet rakennettiin noin 30v sitten. Ja sen jälkeen ovat olleet oman onnensa nojassa.Netistä löytyi keskustelusta että ne olisi 10v vanhat ja se teksti oli kirjoitettu 15v sitten =) Näillä tiedoilla. Olisi kiva tietää kuka reipas porukka on nänyt vaivaa veneteiden rakentamiseen.

Seuraavanpäivän etappi alkoi joolemaan tutunmpaa maisemaa missä olemme käyneet jo talvisaikaan 2 kertaa. Olihan se kuitenkin vähän erillaista saavuttaa haluttu matka lähtöpaikasta johtuen, joten pääsimme leiriin mihin suunnittelimme ensimäistä leiriä vasta toisena päivänä.

Toinen Päivä

Kartta: MML

Pätsikotajärven rannalla oli hienoa yöpyö, mutta matka jatkui kohti pahtareikäjärveä. Oli edessä yksi suurimmista haasteista omasta mielestämme. Miten ylitämme knnakset ja kivikot mitkä talvellakin olivat haastavia. Otimme ja kannoimma niin se vaan menee. Raskasta se oli niinku talvisin, mutta palkinto oli hieno kun pääsimme reitin korkeimpaan kohtaa joka nousee suoraa pätsikodan rannalta ylös. Kanootin liikuttamiseen oli tullut hyvä tuntuma ja tapa sen käsittelyyn niin ei se pahalta enää tuntunut sitä jopa Joonaksen sanoin alkoi kaipaamaan et saisi vähän vetasta kanoottia. Reitin oletetusti vaikein osuus meni kohtuullisen kivuttomasti ja toiseksi matka eteni rauhassa eikä poikamaiseen tapaan riehuen. Istahettiin välillä ja vältettiin haavereita. Talvella ku meni suksiki aikalailla poikki kyseisellä pätkällä. Näin siinsi silmissämme jo Pahtareikäjärven viereinen lammenranta. Tämä pieni lampi on täynnä pikku rautua, muttei isompia ole näkynyt. Lieko kääpiöitynyt kalat tässä lammessa. Mukava oli seurata kalaparven edesottamuksia rantavesissä ja syödä vähän evästä että taas jaksaa. Loppu menikin sitten aika kivuttomasti kun ei ollut suurempia mäkiä, mutta nykimäänhän sitä kanoottia tieten joutui. Ja vihdoin ja viimein leiriin. Pahtalla oli mahtava ilma ja kyllä meitä keli helli. 

Upea auringon lasku ja tyyni ilma oli poikaa väsyneille miehille ja kalakin näyttäytyi pinta vedessä aktiivisesti. Olimme kuiten ajallisesti pikkasen liian ajoissa kalan huippu syönnille. Näin osasi taapamme kalamies kertoa, joka oli sattunut aikaisemmin kalan syönnin aktivoitumiseen.

Kolmas Päivä / Neljäs Päivä

Kartta: MML

Komean kelin ja päivän ja illan jälkeen nousi aurinko hienossa maisemassa ja helli mielialoja. Leiri kasaan ja matka jatkui järvelle, jonka oli tarkoitus olla myös tietynlainen tavoite. Järven nimi ei ehkä tee kunniaa sen kauneudelle. Rupisuolijärvi on hieno ja jylhä erämaajärvi joka tekee vätsärin lähiseudun järvistä yhden hienoimman. Täällä nautimme ja ihailimme maisemia myös ihan jälkaisin eikä vain kanootista. Oli upeaa viettää siellä rauhallista ja mukavaa aikaa hyvässä seurassa. KAlallisesti järvi jäi kyllä harmittaan, mutta kaikuluotain kertoi järvessä olevan paljonkin vettä. Yksi nautinnollisimpia paikkoja leiriytyä koko reissulla. Tänne palaamme ehkä jo ensi keväänä hiihtäen.

Kartta: MML

Täräytimmä leiri kasaan kun olimme tarpeeksi kalastaneet ja rentoutuneet Rupisuolijärven komeilla rannoilla. oli siirtyä pitempi matka aina kantapääjärven alueelle. Kantapääjervelle matka taituikin kohtuu nopeasti ja petenharri järvi olikin ahven lampi. Ja sieltä muutama kalakin nousahti mietä moikkaamaan. Saarijärvelle siirtymä oli myös kohtuullinen ja saarijärvi nimensä mukaan oli hyvinkin saarinen ja välillä orientaatio ja kartanluku olikin haasteellista vaikka eihän se meitä onnistunut jujuttamaan. Mielenkiintoinen kokemus olla vähä pihalla ku on rannat vähä siellä ja täällä. Mutta mitenkäs se ny näin kokeneilla kartalukijoilla olis muka liian haastavaa. 

Ilmeestä päätellen kala nyt ei ollut tavoite kala. Jos kaloiksi voi 2 haukea ja tätä ahventa kutsua kun kohdekalat olivat rautu, harjus ja taimen. Mutta kyllä se silti hyvälle tuntui harmi ku tuli mörökölli kuva. Mutta kohteena oli kantapääjärvi ja kyl nämä sevetin vesistöjen rannat tekee hankalaksi hyvän leiripaikan haun, mutta kun se löytyy niin on se sit sen arvoista. Oli upeaa päästä kaiken työn tehneenä upeaan leiriin ja taas kerran keli helli pienellä sateella ja komealla auringon laskulla. Ehkä pienoinen kalaonni toi meille pienen rentouden säväyksen.

Olipa mukava leiripaikka jälleen. Tännekkin toivottavasti päästään uudelleen. Kantapääjärveltä matka jatkui ehkä pisimmän venetien kautta Sollomusjärvelle. Eikä se tuntunut kovinkaan pahalta olimmehan jo tottuneet roudaamaan kamoja yli kankaiden ja veneteittömien taipaleiden. Keli oli aika raju sollomusjärven selällä tuulen yltyessä kovaksikin. ja jouduimme hakemaan vähä turvallisemman paikan ylittää järvenselän. VAikka vähän arveluttikin ja itselläni oli ursuitin MPS puku alla ja ei niinkään pelottanut mut ystävän veteen joutuminen ilman parasta mahdollista suojavarustusta ei tulee kuuloonkaan, joten pelasimme varmenpäälle ja käytimme aikaa pieneen mutkaan järvellä. Kaikki nämä kokemukset vahvisti selviytymis kykämme taas kerran. Eli kokemuksen rikkaampana lähestyimme jo kertaalleen ylittämiämme venetiereitin ylityskohtia ja saimmekin arvioitua matkan ja ajankäytön hyvin loppu pätkälle. Päätimmekin mennä kertaheitolla hieman pitemälle kotimatkalla kuin ensimmäinen leiripaikka. Ja päädyimme koskien keskelle missä aikaisemmin on ilmeisemmin ollut venereittiläisten kunnollinen taukkopaikka.

Kartta: MML

Matkan loppu alkoi jo tässä vaiheessa häämöttää ja veneteiden ja koskien kuohut tuli tutuksi. Korkeamalta oli hyvä katsella minkälaisia haasteita ylitimme päästäksemme taas erämään rauhaan hetkeksi. Jokaine hikipisara oli taas sen arvoinen ja syvensi kahden kaveruksen luottamusta toisiinsa. Jokaisen tulisi kokea vastaavaa turvallisuuden ja neuvokuuden tunnetta haasteiden edessä. Tästä suuri kiitos matkakumppanille. Videossa pääsette kiini paremmin itse tapahtumiin. KAnnattaa se katsoa vaikka aika kanootti painotteinen videointi olikin.

Veneteiden sevetti tulossa!

Video ja Teksti työn alla...

Kesäpaikkojen zekkaus jatkuu...

Tällä videolla taas yksi lisäkohde kesän tuleville seteille. Kalaa sai hakia taas kävellen kilometritolkulla ja kairata kovasti. Kairaamiseen vaa kuluu kovasti resursseja ku jäänpaksuus on 90-100cm. Ahvenen iäksi kyseiseesä järvessä oli 250g noin 2.5-4 vuotta eli ahvenen koko voisi olla ehkä isomissa kokoluokissa kohtuullinen iässä 5-8 vuotta arvioisin 500-750g luokkaa. Tässä saa käsiteyksen siitä kuinka usein voi saada isompaa ahventa. Eli ne odotukset ei oo niin isot ja realiteetit kohdillaan. osaa arvostaa kalaa minkä saa narrattua. Katsotaan montako testireissua saa aikaseksi viellä tällä kaudella.

Pilkkillä. Talvi on hyvää aikaa käydä tarkistamassa millainen kalakanta vesistöstä löytyy ahvenen osalta. Se voi kertoa myös muiden kalalajien vaikutuksesta kantaan tai verkkokalastuksen aiheuttamasta kalakannan muodostumisesta. 6 tunnin pilkkisessio antaaa jo kohtuullisesti aikaa käydä järven eriosissa ja aktiivisen kalan hakemiseen. Muutama tällainen reissu ja kohtuullinen kalasaalis voivat kertoa kalakannan iästä ja koosta. Jos löytää kalan.

Kyseiseltä järveltä saatiin noin 50 ahventa ja kokoluokka oli koiranrehu / ahvenkukko kokoa. Aktiivinen kalastustyyli toi saalista, mutta isompaa ahventa ei tavoitettu mitä odotettiin ehkä järvessä olevan. Nyt on vaikea muistaa mikä oli alkuperöinen lähde, mistä muistan lukeneeni että 4 vuotiaan kalan tulisi olla jo noin 500-700g kun ravintotilanne on hyvä. Tämä tarkoittaisi vaikka reipasta kuore tai muikkukantaa. Saaduista kaloista isoimmat olivat 100-150g ja ikä rakenne oli 4-5 vuotta. Joten ehkä kyseinen järvi saattaa siältää isojakin körmyniskoja, mutta ne ovat jo sit harvinaisempia kun eivät kasva kovin nopeasti isoon kokoluokkaan. Alapuolella pienemmät uroskalojen ja isot isoimpien mäti mammojen. Tässä huomaa kyllä ikärakenteen. Suraavaan kalareissuun.

Meritaimen Norjan rannikolta

The no fish trip!

No kaikki alkoi siitä kun palikat loksahti paikalleen ja olimma matkalla kohti Norjaa. Velipoika ja Sauli lähti kanssani huilaamaahan wolkarilla kohti kalamestoja. Kelit oli ainakin säätiedotuksen mukaan ihan muodolliset kalastukselle, mutta Norja on aina Norja =) Joskus keli saattaa yllättää positiivisesti tai hieman sateisesti.

Toiveet olivat kovat isohkon taimenen saamiselle ja saalis varmuus oli takaraivossa kummittelemassa. No paikat missä kalastettiin oli pojille minulle osittain tuttuja ja siellä tiedettiin kalan olevan kuitenkin olemassa.

Varusteiden osalta nää reissut on aina mitä on. Jos jää nii ei niitä lähetä 600km päästä hakee kotoa. Pieni muistutus, että kannattaa harkita hieman mitä ottaa mukaan paperilla eikä ulkomuistista lähtee soittelee vaikka itse niin teinkin. Pieniä huomioita olisi ollut mukava miettiä. Evästely, ruokailuastiat, roskapussit jne, Pienet asiat tekee kaikesta helpompaa vaikka olisikin merenranta camping cottage home mökis =) Mut se oli pieni murhe ku ei tarvinu märissä vaatteissa alkaa lämmittää kotaa tai telttaan ängetä lämmittelee.

Mikä kumminta kevät ilmeisemmin oli hieman myöhässä ja vuonnon vedet oli ehkä liian kylmät vielä joesta mereen palaaville meritaimenille. Kuuluisat kravatti kalat ovat hyvin nälkäisiä kun pääsevät mereen ruokailemaan. Viimeisenä kalastusiltana saimme esimakua näiden syömähirmujen olemassa olosta, mutta ei kuitenkaan hurjina määrinä. Veden lämpötila ilmeisesti oli kuitenkin hieman liian kylmää vielä aktiiviseen kalan liikkumiseen nähden. Pyöriäiset kuitenkin ilahduttivat läsnäolollaan ja yksi hyljekkin kävi moikkaamassa. 

Norjan maisemissa on kyllä hienoa käydä kalastamassa, mutta toivottavasti jatkossakin suomalaiset tai norskit ite kantais Karhun tölkkinsä mukanaan kotiin ku on ne sinne asti jaksaneet kantaakki. Muuten maisemat olivat semmoset keväisen harmaat. Vuonoissa oli kovasti roskaa alueilla, jossa vesi kohtaa lumivyöry alueet ja metsää joskus veteen astikkin päätyy. Tämä haittaa kalastusta, joten tarkkana kun ajelee ja kattelee vesistön tilanetta.

Seuraavaan Norjan reissuun on taas lisää infoa ja kontekteja. Eri sällejä nuo norskit ku suunsa aukasevat ja kaiken lisäksi mukavia. Erityiset terkut Thomas selle. Vaikka kalaa ei noussut köytenä sai se kyseinen aurinkoinen hetki vuonon rannalla mieluisenkin tunnelman. Sainjakaa kalastus tarinoita ja vastaan ottaa huikeita vinkkejä tuleville reissuille paikalliselta.

Joskus joutuu tyytymään pieneen iloon mut kuitenkin huikeen palkitsevaan. The big mama Seiti oli ainoa kala tällä reissulla, mutta reissun viimeisinä kalastustunteina sekin kelpasi ja sai jonkin laisen hulluuden sekaisen virneen hymyn muodossa huulille. melkein 20h kalastusta ja tuloksena tämä huikea merten yksilö. Huomatkaa kuvasta se kala syö myös keskellä yötä. Parhain sessio kamraattien puolesta nousseiden meritaimenten syönti oli keskiyöllä =) Itse ei nyt pääsyt posettamaan taimenen kanssa, mutta isoon kalaan oli mahdollisuus, koska sellainen lipui ohitseni aivan rannan tuntumassa. Meressä talvehtivat jättiläiset ovat usein hieman krantumpia perhoille. Innolla seuraavaan kertaan ja kireimin siimoin. Kiitos reissu kamuille Veljelle ja Saulille =) Nää on aina mukavia reissuja!

Videoa pukkaa sitte taas jonku hetken kuluttua. Enemmänkin tunnelmia mutta pääsee fiilikseen mikä sinne rannalle vetää!!! Video välilehdestä katselemaan.