No kaikki alkoi siitä kun palikat loksahti paikalleen ja olimma matkalla kohti Norjaa. Velipoika ja Sauli lähti kanssani huilaamaahan wolkarilla kohti kalamestoja. Kelit oli ainakin säätiedotuksen mukaan ihan muodolliset kalastukselle, mutta Norja on aina Norja =) Joskus keli saattaa yllättää positiivisesti tai hieman sateisesti.
Toiveet olivat kovat isohkon taimenen saamiselle ja saalis varmuus oli takaraivossa kummittelemassa. No paikat missä kalastettiin oli pojille minulle osittain tuttuja ja siellä tiedettiin kalan olevan kuitenkin olemassa.
Varusteiden osalta nää reissut on aina mitä on. Jos jää nii ei niitä lähetä 600km päästä hakee kotoa. Pieni muistutus, että kannattaa harkita hieman mitä ottaa mukaan paperilla eikä ulkomuistista lähtee soittelee vaikka itse niin teinkin. Pieniä huomioita olisi ollut mukava miettiä. Evästely, ruokailuastiat, roskapussit jne, Pienet asiat tekee kaikesta helpompaa vaikka olisikin merenranta camping cottage home mökis =) Mut se oli pieni murhe ku ei tarvinu märissä vaatteissa alkaa lämmittää kotaa tai telttaan ängetä lämmittelee.
Mikä kumminta kevät ilmeisemmin oli hieman myöhässä ja vuonnon vedet oli ehkä liian kylmät vielä joesta mereen palaaville meritaimenille. Kuuluisat kravatti kalat ovat hyvin nälkäisiä kun pääsevät mereen ruokailemaan. Viimeisenä kalastusiltana saimme esimakua näiden syömähirmujen olemassa olosta, mutta ei kuitenkaan hurjina määrinä. Veden lämpötila ilmeisesti oli kuitenkin hieman liian kylmää vielä aktiiviseen kalan liikkumiseen nähden. Pyöriäiset kuitenkin ilahduttivat läsnäolollaan ja yksi hyljekkin kävi moikkaamassa.
Norjan maisemissa on kyllä hienoa käydä kalastamassa, mutta toivottavasti jatkossakin suomalaiset tai norskit ite kantais Karhun tölkkinsä mukanaan kotiin ku on ne sinne asti jaksaneet kantaakki. Muuten maisemat olivat semmoset keväisen harmaat. Vuonoissa oli kovasti roskaa alueilla, jossa vesi kohtaa lumivyöry alueet ja metsää joskus veteen astikkin päätyy. Tämä haittaa kalastusta, joten tarkkana kun ajelee ja kattelee vesistön tilanetta.
Seuraavaan Norjan reissuun on taas lisää infoa ja kontekteja. Eri sällejä nuo norskit ku suunsa aukasevat ja kaiken lisäksi mukavia. Erityiset terkut Thomas selle. Vaikka kalaa ei noussut köytenä sai se kyseinen aurinkoinen hetki vuonon rannalla mieluisenkin tunnelman. Sainjakaa kalastus tarinoita ja vastaan ottaa huikeita vinkkejä tuleville reissuille paikalliselta.
Joskus joutuu tyytymään pieneen iloon mut kuitenkin huikeen palkitsevaan. The big mama Seiti oli ainoa kala tällä reissulla, mutta reissun viimeisinä kalastustunteina sekin kelpasi ja sai jonkin laisen hulluuden sekaisen virneen hymyn muodossa huulille. melkein 20h kalastusta ja tuloksena tämä huikea merten yksilö. Huomatkaa kuvasta se kala syö myös keskellä yötä. Parhain sessio kamraattien puolesta nousseiden meritaimenten syönti oli keskiyöllä =) Itse ei nyt pääsyt posettamaan taimenen kanssa, mutta isoon kalaan oli mahdollisuus, koska sellainen lipui ohitseni aivan rannan tuntumassa. Meressä talvehtivat jättiläiset ovat usein hieman krantumpia perhoille. Innolla seuraavaan kertaan ja kireimin siimoin. Kiitos reissu kamuille Veljelle ja Saulille =) Nää on aina mukavia reissuja!
Videoa pukkaa sitte taas jonku hetken kuluttua. Enemmänkin tunnelmia mutta pääsee fiilikseen mikä sinne rannalle vetää!!! Video välilehdestä katselemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti