Pilkille Mars!

Jäätä on ainakin pilkkimiehen kantamaksi osissa paikoissa. =)

Näimme ilmetyn PRO PILKKI miehen, jäällä.

Kausi on auki ja muutamia pilkkireissuja on tehty siika ja ahven mielessä. Olemme käyneet tutuilla paikoilla ja saaneet muutaman saaliin, mutta syksy on aivan kummellisen lämmin ja itse siika jäät jäivät todella vähiksi rovaniemen seudulla. Ja alkukauden ahven pilkintä sitä myöten kans onnettomaksi. Kaiku on ollut mukana ja on ollut harvinaisen hiljaista olis sitten vettä 2m tai 14m, joten taitaa olla kaamos rauhoitus kalan mielessä.

Kokemuksesta rikkaampana lähdetään kohti kevään seikkauluja ja niiden odotuksella jaksaa pimiän yli =) Nyt on sitten väsäilty omia kyhäelmiä jään alle ja kalan syötiksi.

Palasiksi ja korjuuseen. Vision DEEP kelan fiksaus =)

Jos joku omistaa DEEP kelan nii vinkkinä tuloo et purkakaa ennen kautta ja laitakaa se kelan tärkein juttu kunnolla kiinni. Eli kiristäkää itse keski akseli runkoon ja sen vaste mutteri niin että paketti pysyy kasassa. Jos tämä akseli on löystyneen vastemutterin johdosta liikahtanut 1mm nii voi olla koko kalastusnautinto vaarassa kun siimakarkaileepuolalla väärälle puolelle kelaa jne... Myös jarrun toiminta näinkin pysy kunnossa. Ilmeisemin se räikkä ääni katoaa kun osat ovat kuitenkin vain muovia surimalta osin. Kuluminen tekee räikkä äänen katoamisen pehmein ja asteittain, jolloin kovemi käyttäjä tottuu äänettömään kelaan =)

Aihioita

Pilkkiperhojen alkuperäinen ideoija on Mikeal Yritys. Nämä mallit mukailevat mikaelin perhoja ja ovat olleet toimivia ensimmäisillä reissuilla. Mikaelin perhoja on hänen omalla sivullaan ja sivun linkki löytyy blogini seurattujen blogien listalta.

Vaihe 2

Seuraavassa viheessa lisätään karvat pörriäsille ja mennään vettenmaille testaileen. Kyseiset epoxi pilkkiperhot voi tehdä raskaiksi tai sitten hyvin kevyiksi ja leijaileviksi. Seuraavaan juttuun kuvia valmiista värkkäilystä.

MADDE kaverina ja ahkiota vetämässä =)

Koko illan elokuvassa on jännistysta muutaman sekunnin verran ja makiaa komiikkaa kun pojalla ei vaan onnistu. Sen verran valotan, että Kyseessä oli tämän herran varmasti isoin ahven mitä pilkiin on tartunut ja näin kävi. =)

VAROKAA HEIKKOJA JÄITÄ!!! Edellisellä reissulla osottautui, että on hyvin mahdollista löytää 4cm jäätä ja 15cm muutaman kymmenen metrin päästä toisistaan. Mutta lumipeite on sama koko järvessä =)

Metsästys on nyt sitten pulkassa osittain.

Hirvihän se siellä. Muttei siitä tule hajua =)

Madden kansa suunniteltin syksyn viimeisten reissujen taktiikkaa hirvi videoiden parissa. Haettiin herkkyyttä ja fiilistä, jotta alkais onnistumaan. Haukkua onkin alkanut irtoamaan, mutta hieman eritilanteissa kuin metsästys. No jokos se nukkuva haukkumakone sieltä putkahtaisi esiin. Syksyyn mahtui monta jännää hetkeä, mutta ei me vielä niitä kokonaisuutena saatu hallintaan. Linnut oli vanhoja ja fiksuja kavereita eikä linnun haju vielä Maddea tunnu kiinnostavan. 

Hirven osalta ei paljon mainittavaa kun kaikki hirvet joihin on törmäty on olleet usain boltille sukua. Ei net jää katteleemaan meän nappisilmä puuhia ku painaa seuraavaan pitäjään tai tarpeeksi suuren vesistön yli. Yleisesti ottean Rovaniemen riistatilanne ei ole kovin hyvä eikä houkutteleva metsästyksellisesti. Sääli että hommaa ei ajatella harrastaja kunnan kautta vaan metsänomistajien ja talouden mukaan. Jos riista kannat ajetaan alas oli se sitten luonnonmukainen vaihtelu tai sitten ohjattu metsästys pitäisi muistaa rajoittaa sen verran että homma säilyy mielekkäänä ja harrastajat pysyvät toiminnan parissa.

Lunta haitaksi asti. 4WD tuuppaa lumet sivuun vielä johonkin asti =)

Tässä sitä kokeiltiin auton menokykyjä ihan olan takaa ja hyvinhän se potki eteenpäin vaikka haltex-kytkin ei ihan tuomoseen auraus hommaan paras mahdollinen ole.

Tämä reissu oli niin haastava jo lumen vuoksi että jäi syksyn viimeiseksi hirvi reissuksi.

Hirviporukka oli saanut viimeisen hirven ja nyt me alamme keksimään muita kujeita tyttelin kanssa.

Tämä syksy on nyt pulkassa ja alkaa keskittyminen talvikalastus puuhiin ja sen myötä tyttö saa vielä juoskennella lumisessa metsä maisemassa kun painetaan kairaan muutaman sintin vuoksi. 

Tykky =)

Syksyn sävelet

Ehkä parhaat pannukahvit ikinä =)

Tässä on menty syksyä eteenpäin ja kuulosteltu metsän antimia huonolla menestyksellä. Hieman voi olla kyllä miehellä ja koirallakin jonkin sortin kasvukipuja. Linnut tuntuvat olevan vanhoja ja viisaita eivätkä paljon jää mettämiehen katseltavaksi. Reissuja on nyt sen verran takana ettei voi yrittämisen vähyydestä miestä eikä koiraa syyttää.


Madden työskentely ei ihan ole vielä auennut vaikka välillä pieniä valopilkkuja siellä seassa onkin. Ja mukavasti käy välillä kontaktia ottamassa kun haku lähtee käyntiin, mutta matka jää vielä suinkin lyhyeksi hakulenkeillä. Jokseenkin huolestuttavaa on kun lintu pörähtää lentoon niin koiran mielenkiinto katkeaa hyvin nopeasti eikä seuraa höyhenpesien lentoa juurikaan. Ehkä tähän auttaisi se, että ne eivät lentäisi aina seuraavaan pitäjään asti.

Lepäilyä puiden teon jälkeen. Madde osallistui kovasti siihen myös =)

Mietinnässä on ollut myös koiran jaksaminen reisuilla kun virtaa tahtoo riittää vain 14km työskentelyyn. ja siihenkin nipin napin. Ruokavaliolla voi olla osaa asiaan ja ensi syksynä on pakko hakea parempaa ruoka kokonaisuutta energian takaamiseksi. Myös ongelmana on ollut luultavimmin koiralla ollut nenäpunkki, johon on tutkailun tuloksena päädytty. Voi olla myös että lääkitys ei toiminut aivan täydellisesti ekalla annoksella, koska tuntuu että hajuaisti ei ole vielä palannut kunnolla. Ensimmäisen lääkkeen annon jälkeen koira alkoi nuuhkia kovasti ja havaita haju ympäristöään, mutta ihan kuin se olisi taas kadonnut. Onko koiran nessussa sittenkin vielä punkin jälkeläisiä niin paljon että lääkkeen kokonaisteho tulee vasta toisen ampullin jälkeen kun kausi on linnun osalta ohi =(

Madden ensimmäiseltä yömetsäreissun leiristä. Teeret suhhuutteli muttei näkynyt =)

Madden käyttäytyminen on vielä aika pentumaista, vaikka hieman aikuisemman koiran piirteitä alkaa jo näkyä. Tietenkin leikki on metsässä vielä tärkein ja hauskanpito. Toivotaan, että nenäpunkista päästään ja rohkeutta metsällä tulee lisää. Voimakkaammat hajut nostattavat vieläkin karvat pystyyn ja pitää hieman rohkaista hajua kohti kulkemista.

Vielä on muutama reissu edessä ja katsotaan, miten meidän käy kun hihna löysää ja jahti alkaa viimisillä kerroilla. Summataan sitten kausi kun se on ohi.

Maltti koetuksella jos se ois vaikka valtti myöhemmin...

Typpyräjokivarressa

Taas yksi lauantai takana ja upeita hetkiä luonnon helmassa. Lähdimme koko kööri Madde, emäntä ja isäntä hirven pyyntiin aamuisella 6 maissa. Aamu sarastaa noin 6:30 ja valoisampaa on jo 7 maissa. Tarkoituksena oli että isäntä jää koiran kanssa hirven pyynti alueen eteläpuolelle ja lähtee nousemaan typpyrä jokivartta ylöspäin. Emäntä meni muun porukan kanssa ajojahteja suorittamaan ja Madde pääsi perkaamaan jokivartta riista eläimistä. 

Matkamme alkoi aamu hämärässä kosteikkoja ja taimikkojen reunoja kiertäen. Oli selvää että ilman viileneminen oli ajanut metsäkana linnut pois jängiltä ja lehden vähyys poistanut lintujen arkuutta. Madde oli nyt nauttinut viikon verran extra energia napuja ja hieman heikolla syönnillä, mutta menossa alkaa näkymään ihan selkeästi eroa. 

Päällimmäisenä tavoitteena oli löytää hirviä jokivarresta ja sen ympäröimistä taimikoista. Edelliset ajot osoittivat että hirvet pyörivät ristiin rastiin missä sattuu, joten ensilumia odotellessa pitää vielä suorittaa haku ammuntaa. Hiiviskelimme suunniteltua reittiä kohti pohjoista ja tilanteet tulivat yllättäen niiinkui osaa odottaa =). Koppeloita pörähteli sen minkä ehtii melkein voisi luulla parveksi. Selvästi niiden hinku istua puuhun on kasvanut paljon. Muutaman pörähdyksen ja puuhun kasahtamisen jälkeen pääsimme kuivahkolle maalle, jossa oli tykkylumi kaatanut puita oikein olan takaa ja ajattelin että onpa vaikea kulkea hiljakseen eteenpäin. Tämmöisen ajatuksen kanssa tuntui ettei voi edes lähelle lintua päästä, mutta toisimpa kävi. 

Muutaman kaatuneen rungon ylityksen jälkeen kuulin melkein suoraa yläpuoleltani koppelon hennon pulputuksen ja pysähdyin kuin seinään ja hain katseellani koiran onko se lähistöllä. Madde olikin melkein jaloissa ja ihmetteli samaa ääntä. Eikä hetkeäkään kun uomasin korkealla yläviistossa komean koppelon, joka tarkaavasti seurasi koiran liikkeitä. Tuntui haasulta että matkaa ei ollut kuin 20-30m lintuun ja se ei huomennut 110kg oranssia mönttiä maan pinnalta =) Olin juuri sopivasti pitkän ja laihan kuusen kuin nälkävuosi takana. Näin linnun hyvin harvahkon oksaston läpi ja pääsin kokemaan todella hienon eräkokemuksen uuden koiran kanssa. 

Tuntui siltä, että ei tämä tästä enää parane lintu istui suoraa ampuma linjalla ja ristikon keskellä. Odotin vain. että koira nyt saisi hyvän kontaktin ja päästäisi sen hienon haukun kun paikka oli mitä parahin. Koppelo senkun jatkoi jutteluaan ja koira sai siihen näkö kontaktin. Siinä sitä sitten yhdessä koiran kanssa katsottiin ja mietittiin mitä pitäisi tehdä. Madde vilkaili lintua ja välillä minua, mutta en voinut sanoa enkä liikahtaa kummemmin tai olisin paljastanut olin paikkani. Madde hypähti parikertaa, muttei saanut haukkua aikaiseksi ja siinä sitä oltiin. Takaraivooni hakkasi kokeneempien koiran omistajien puheet älä ammu lintua ilman haukkua tai saat jatkossakin pyytää koiralla ilman ääntä. Näinhän siinä sitten kävi että viereisessä puussa istunut metso lähti livohkaan ja koira perässä. Koppelo jäi siihen minun kanssa ihmettelemään mitäs tapahtuu. Pian koppelonki hinku ukkolinnun perään ylitti sen kärsivällisyyden ja tilanne oli ohi. 

Siinä sitä sitten mietittiin mitäköhän olisi pitänyt tehä. Oliko väärin jättää ampumatta vai teinkö oikein kun koira ei sitä lintua haukkunut. Saa nähdä tuleeko vastaan enää koskaan vastaavaa tilanetta. Odotin ehkä siksi pitempään, koska Madde oli merkannut aikaisemmin hyvin paria muuta komiaa petäjää hajun perusteella ja melkeen haukunki päästäen. Ehkä aamuisella puhuttelulla ja lintujen muuttuneella käytöksellä oli asiaan parantavia ominaisuuksia. Vielä kun saataisiin se onnistuminen aikaiseksi haukkuineen =) 

Hirvien! ylityspaikka =)

Kaiken tuon aikaisemman jälkeen en odottanut päivältä enää sykettä, mutta mitenpä kävikään. Pienen aamu aurinko nautiskelun ja hyvien eväiden jälkeen lähdimme nousemaan läheisen vaaran lakea kohti ja mietin menisinkö vanhaa hakkuun tiepohjaa vai aivan pusikkoista metsä kaistaletta. Päädyin vaihtoehdoissa tienpohjaan sen mahdollistaessa hiljaisen liikkumisen ja hyvät näköyhteydet koiraan. On ollut aivan selkeää että tiheämmässä metsässä koiran haku lyhenee ja aukeassa maastossa uskaltautuu kauemmas. Ajattelin, että pitempi haku ja hiljaisempi kulkemin mahdollistaa paremmin tulvevat riista tilanteet. Eikä kauaakaan kun nousimme taimikosta vanhalle metsätielle Madde lähti garminin mukaan tyypillisestä haustapoiketen läheisen jokivarren suuntaan ja kun viiva näytti hyvin päättäväistä suuntaa tiesin sen olevan jonkin sortin sorkka eläimen perässä. Pysähdyin ja latasin aseen ajoissa, jotta pääsisin lähelle mahdollisimman vähin äänin. Tällä kertaa vain sattui olemaan jonkin sortin pikajuoksija koiran edellä. Metsän paukkuessa ja rutistessä seurasin ääntä katseellani ja hirvi koira perässään pyyhelsi sivustani noin 90 m päästä. Ihmettelin kun metsästä kuului nii kovaa ääntä ettei hirvi mennyt nurin juostessaan. Valitettavasti Maddella oli jo ikäisekseen ja kuntoisekseen koiraksi liian paljo matkaa takana että taimikkoon rynnänneen hirven perässä ei vaan enää jaksanut pysyä.

Kävimme vielä jäljittämässä hirveä ja saimmekin toisen kosketuksen, mutta tämä elukka oli päättänyt karistaa kaikki perässä tulijat. Jälki johti jokivarteen ja selkeään ylityspaikkaan mitä ilmeisesti käytettiin paljon. Kuva yläpuolella kertoo paljon taittuneet kaislat ja kostea penkka on ollut kovassa käytössä. Näinpä odottelemaan seuraavaa kertaa kun hirviä ja lintuka päästään jahtaamaan. Pikkuinen seikka jäi epähuomioon että kotio päästyä näytti isännän lämpö yli 37 astetta. Joten nyt on hyvä pitää lepopäivä niin koiran kuin isännän. =)

Ei meinanut edes ilta pissalle nousta jahti kaveri, kertoi jotain päivän mukavuudesta =)

Riemua sateen keskellä

Eräilyä parhaimmillaan ensimmäisen onnistuneen riistalaukauksen jälkeen

Vettä ja vettä sitä tuloo ja mettä on ku pesusieni märkänä. Käytiin Joonaksen kanssa linnun pyynnissä ja sovimme jo alkumatkasta, koska koira ei ole mukana myös jäniksen olevan pyynti listalla. Lintuja ilmeisesti on hyvin vähän ja niiden kanssa ei pääse kävely pyytäjä oikein kosketukseen. Näin ollen ensimmäinen ampumaetäisyydelle pomppinut jänö menetti henkikultansa Joonaksen tarkkojen laukausten jälkeen. Hieman oli pyytäjällä tärinät päällä kun ensimmäinen riista kaatui jahtireissulla. On kyllä hienoa kun saa välillä onnistumisiakin edellisen ja tämän syksyn hiljaisuuden keskelle. Koiran kouluttaminen on meinannut osittain viedä mielekkyyden riistahommista. Painotan todellakin miettimään kuinka paljon panostusta koiran hankiminen vaatii ja montako syksyä on sen kanssa valmis työskentelemään ilman tulosta. Ei ole mitenkään varmaa, että koirasta tuloo huippu metsäkaveri.

Hienoa on kuitenkin ku joskus onnistaa. Näillä reissuilla oli tarkoituksena saada koiralle edes yksi musta iso koulutus tarkoitukseen, mutta nämä jänikset nyt saavat olla tänä syksynä pää riista. Lintuja ja hirviä on liian vähän ja koiralle se ei oikein lupaa hyvää tilanteiden vähyyden vuoksi. Oma jänöni tuli hyöhemällä reissulla ja oli sitkeän sorttista. Jäniksen käsittely on aika helppo oppia, joten reippaasti vain pupua pataan ja nauttimaan puhtaasta riista ruuasta. Vaikka omaleimainen makuhan se jäniksessäkin on. Vielä kun oppisi jäniksen taljat käsittelemään. Taitaa kuiten olla nahka vasta marras-tammikuun paikkeilla parhaimmillaan.

Suklaata aina pitää olla messissä

Isoja lintuja löytyi tutuilta paikoilta, mutta erittäin fiksuja ne edelleen ovat ja eivät hevillä haulien kantamalle pörähdä. Tässä on tullut opittua myös se että metsojakin on ilmeisesti kolmea eri sorttimentia. Pitänee tutkia asiaa enemmän ihan google parissa. Tulevina lauantai päivinä Madde koiran kanssa metsälle hirvi jahtiin.
Kävelyn jälkeen oli mukava palata mökille syömään köyhiä ritareita ja valmistelemaan lähtöä kotipuoleen. Grillissä makkarat ja massu sopivasti täyteen.

Jahdin jälkeen maistuu köyhät ritarit täysmaidolla ja voissa paistettuna

Riistan perässä =)

Metson kotipaikka =)

No nyt on kausi päällä ja metsämaita kiereltävä mahdollisimman ahkerasti. Edellisenä syksynä tilanteita riitti ja mahdollisuuksia Maddella muttei onnistumisia saatu. Tämän syksyn ensimmäisellä reisulla 10.9. Nähtiin 2 metsoa ja koppelo. Liiankin lämpimän 19 celsiusta kelin haittapuolena Madde simahti jo muutama kilometrin jälkeen ja haku pysyi hyvin lähellä. Ongelmana onkin ollut Madden haun läheisyys ja oma altistuminen lintujen varoalueelle. Kiinnostusta lintuihin on ollut, muttei haukkua ole vielä aktivoinut.

Upea paikka yllättävästi uudella metsästys paikalla.

12.9. Saimme auton nokan pyyntipaikoille ja aloimme into pinkeänä hakemaan lintuja. Matkalla olimme nähneet jo riekon, teeren, koppelon ja metson. Vanhasta paikkatuntemuksesta kaivoin mieleni sopukoista paikan missä on nähty lintuja useammin ja lähdin sinne hieman rohkeasti huonoakin tienpohjaa ajellen. Välillä tuntuikin että omasta kohtalaisen korkeasta hrv:stä loppuisi maavara, mutta perille saavuttiin ehjin nahoin.

Maikempia aamusumuja ja ruokaa 4wd keulalla =)

Auto parkkiin ja koira tekemään sitä mitä se parhaiten osaa. Eli repimään maasta kantoja ja 4 metrin riukuja =) No tästä yli aktiivisuuden purkautumisesta seurasi kuitenkin hieman parempaa ja Madde uskaltautui välillä katseilta piiloon. Käytin aikaa 500m matkalle melkein 2 tuntia. Tästä seurasi hyvääkin alussa. Madde kävi kivan pikku mutka etumaastossa ja nosti siivilleen ukkoteeren. Peltorin kuuntelu mikit vahvistivat lähelle liitelevän teeren suhinan, joka istuikin selän taakse noin 60m päähän kuusen latvaan. Madde juosta pyyhälsi nii paljon ku koivistaan ehti kuusen juureen. Harmikseni ei Madde ilmeisesti nähnyt lintua vaan oli hajun ja äänen perusteella kuusen alapuolella pyöriskelemässä. Madde ei saanut kunnon kontaktia teereen ja se hermotuksissaan pyrähti muille maille. Siinä olisi ollut hieno tilaisuus täräyttää tytön ensimmäine metsäkanalintu.

Nautiskellaan hiljaisuudesta ja lmpimistä tulista.

Tilanteiden ja metsämiehen terveyden vuoksi pidettiin tauko ja kerättiin looppu matkalle virtaa. Lisää jahti reissuja ja Madden edesottamuksia jatkossa tulee lisää. Haukui Madde itse tehtyä levystä sahattua tummaa hirven kuvaa =) kun harjoiteltiin hirvikoetta varten.

Virtaa menoihin ja meinikeihin järkevästi

On tullut yhä tärkeämmaksi turvata virran saanti nyky elektroniikan kanssa niin jahti kuin kalaretkillä, joten ajattelin jakaa oman välineistöni esimerkiksi. Kaikki laitteet tuntuvat nykyään tukevan usb portilla toimivaa laturia tai virtalähdettä. Puhelin, Gps, Kamera, Kypärä kamera, Koiran tutka-panta ja Tabletti ovat usb ladattavia suurimmissa osissa tapauksia. Varsinkin syksyisin ja muutenkin pimeän aikana tarvitaan otsavaloja ja lamppuja ja niihin virtaa. No ratkaisuni on että käytetään akkuja joita voi saada kohtuu edullisesti ja myös hyödyntää monella tapaa. Laitteiden tehot ovat nouseet ja sitä myöten virrankulutus, tämän vuoksi olen satsannut uudempaan akku tyyppiin.

Ladattavat 18650  mallin akut ovat peräisin aikalailla tietokoneen akustoista, jotka muodostuvat näistä 18650 mallisista akuista. Kyseiset akut ovat tulleet markkinoille edullisin hiunnoin juurikin tietokone markkinoiden vanavedessä. Kannettavien tietokoneiden yleistyessä 18650 kennojen tuotanto on räjähtänyt ja näin saamme nauttia kohtuu hyvä laatuisista akuista myös kuluttaja puolella.

Diy jäbät on hyödyntäny jo pitkään purettujen tietokone akkujen kennoja mutta tämä vaatii jo osaamista ja varovaisuutta. Itse en lähtisi pelleileen näiden akkujen kanssa vaan tilaisin oikeanlaisia kamppeita, koska ne ovat edullisia. Huyomion arvoista akuissa on niiden erinlaiset mallit ja niitä kannattaa ennen hankintaa hieman vertailla. Akuissa on pituus eroja ja ne monesti määrittelevät mihin akku mahtuu.

Myös akuissa on yli ja ali varauksen suojapiiri eli et pääse tuhoamaan akkua aivan heppoisesti. Mieluiten käytän juuri protected malleja joissa suojapiiri on. Laiteet myös tarvittsevat nykyään suuremman lataus tehon jolloin vanhatkin ja näppärätkin laturit eivät jaksa niitä ladata. Tästä voikin näppärästi varmistua kun huolehtii, että laturi antaa 1A usb ulostulon ja 2A usb ulostulon. Kaikki laitteet pystytään latamaan kyseisellä Soshine power banki:llä Metsän siimeksessä. Poikkeuksena valaisimet käyttävät suoraan 18650 akkuja ja siitähän minä pidän kun valotehoa on ja voin hyödyntää samaa akku tyyppiä, joka vempeleen käyttämiseen. Jatkossa kun hankita listalla on aurinko laturi, joka kykenee lataamaan soshinessa olevat akut on setti kokonaisuudessaan valmis =) Loppui pelko tyhjistä akuista retkillä valoisaan aikaan =)

Vertailessani vastaanvan kokoisia ja päteviä kamppeita koin, että suomesta en löydä vastaavaa samaan hintaan 15€ ja akkujahan voi tilata laturiin mielin määrin eli voi kantaa kahta lataus settiä mukana jos on tarve. Nykyinen kaupallistaminen on tehnyt suomesta ei järki tuotteiden myyjän. Missä on nämä vaihtoehdot kauppojen hyllystä, joihin voi itse vaihtaa akut. No eipä se enää itseä haittaa kun DealExtreme tuotelistalta tämäkin putkahti näkösille vihdoin ja viimein. Suosittelen lämpimästi. Akkujen vaihdettavuus lisää tuoteen käyttöikää.


No kampeeni ovat nyt sitten tässä:

Eli Omistan 7x 18650 akkua ja ne antavat lisävirtaa retkellä ja metsällä näille laitteille käyttäen Soshine powerbank iä:

Kännykkä
Gps
Koiratutka
Valaisimet
Tabletti
Kypäräkamera Contour HD

Soshine käyttää 18650 akkuja ja myös voi ladata niitä usb portista! Eli yksi akku tyyppi, jolla turvataan virrat useampaan laitteeseen =)

Kartta linkkejä Norjaan ja ruotsiin ja venäjän armeijan kartta app android =)

Topo karttoja ja jokia tukiville ja niin edeleen kun suunnittelette kalareissuja =)
Tässä muutamia helmiä, jotka on ollut hieman hankala löytää joskus. Laittakaapa sitten oikeat layerit päälle, jotta näette paremmat topo kartat. Kiitos ja meikä kuittaa =)

Norjan topoja =)

Ruotisn topoja =)

Venäjän armeijan kartta app =)

Kanootti ja tuntemattomat virrat =)

Upeat kelit suosi kalataja kaksikkoa =) Vasemalla muotkatuntureita.

Taas kerran lähdettiin seikkailuun hyvän kamun jönssin kanssa kohti pohjoisen erämaita. Huomatkaa että jutussa esiintyvien kalojen eteen tehtiin viisi päivää rajusti töitä =) Kalastuksen ja retkeilyn yhdistelmää oli taas mielessä vätsärin tyyliin, mutta tällä kertaa ajankohta oli keskikesää. Alkuvuosi on ollut hyvin sateinen ainakin pohjoisessa suomessa varsinkin napapiirin seudulla ja vesien korkeudet joissa ylhäällä. Tästä johtuen ei kalasaanti varmuutta voinut oikein tietää, mutta kanootti huilaisi paremmin kivisissä koskissa. Saimme kanootin lainaan veljeni kalastus kamraatti yhtymältä, joka on tehnyt retkiä sinne tänne ja kokemusta on roppakaupalla. Tämän vuoksi ehkä saimmekin jo valmiiksi hyvät varusteet ensimmäiselle kalastus kanootti retkelle.

Kyseinen kanootti sopi kuin nenä päähän retkelle. Sen materiaali on kyllä tehty kestämään ja luotettavaksi kulkuvälineeksi. Kuvan malli on väriltään erinlainen ja hieman uudempi päivitetty, mutta melkein identinen. Jos miettii kanoottia ja sen käyttötarkoitusta, tämä malli kuljetti reippaasti tavaraa ja kohtuu kevyesti melottuna hurjistakin paikoista ilman mitään huolta. Tämän hetkinen hinta jossain 1200€ paikkeilla.

Jos tätä tekstiä lukiessa miettii lähtisikö joskus kanootti retkelle tai edes kanootilla kalaretkelle niin peukutan ideaa heti alkuunsa. Reissussa saattaa hieman rähjääntyä, mutta on se sen arvoista. Kysykää vaikka Jönssiltä =)

Matkalle lähdettiin Maanantai aamuna seitsemän maissa Joulupukin kylän tuntumasta ja hurjasteltiin kohti pohjoista pitkin jäämerentietä. Käytiin kattoon suutarinsepon hinnat ja hinnathan siellä oli. Hyvä että tuli kaikki mukaan eikä mitään jäänyt kotiin haettavaksi =) Ivalon S-marketista hieman perukkeita kun oli tiedossa myös haukiriski suurehkoinen =) Ihasteltiin taas kerran Saariselän ja Inarin maisemia kun kurvailtiin mutaktietä etiäpäin. Ja mietiskeltiin pitäisikö käydä porttipahtaan ja lokan lähistöllä metsällä.

Maanantai päivällä saimme mukana olleen pyörän jätettyä hollille, jotta auton saisi kätevästi haettua kun olisimme retken loppupäässä. Täräytimme auton parkkiin ja aloimme purkamaan auton kuormaa Kielajoen kahvilan asuntoauto alueella. Kanootin kun saimme kannettua rantaan ja aloimme sitä pakkailemaan saimme siinä muutamia uteliaita katseita osaksemme ja hyvää huulenheittoa. Varmaan jäi isäntiä rantatörmällä mietityttämään kun mainitsimme, että ekaa reissua koko kesänä täräytettiin menemään =) No siinä kaks nii hiljasta kamraattia laittoi kanoottia lähtökuntoon sen minkä puheiltaan ja turinoiltaan ehti. Siinä hieman mietitytti itseä onkohan ny kaikki mitä piti mukaan ottaa. 

Sen verran oli hyvä palvelu Giellajohkassa että ei tarvitse miettiä uutta visiittiä lähitulevaisuudessa. Monesti näistäkin paikoista hurjastelee ohi, mutta kannattaa joskus pysähtyä syöpöttelemään ja seku kahtelemaan pohjoisen vesien kirkkautta. 

Maanantaina iltana tavoitimme ensimmäisen paikan mihin leiriydyimme ja ensimmäisten koskien haasteet oli selvitetty pienillä alkukankeiksilla ja yhdellä pikku kippaamisella, jossa kanootti hörppäsi hieman vettä. Siinä sitä oppii ku touhuaa menemään. Ei ollut edes kovakaan virtaus, mutta pyöreähkökivi pinnan alla yllätti meidät täysin =) Siinä kerättiin itsemme kasaan ja ensimmäisenä mietittiin, että eihän kukaan vaan nähnyt. Ja hyvät naurut päälle... Taisi myös tilanne hieman herättää kunnioittamaan virtaavan veden voimia. Nyt oli sitten aikaa kalastella ja nauttia maisemista ensimmäisellä leirillä. Itse kalastaminen ei ollut vielä tuottanut suurempaa tulosta, jotenka hienot hetket saivat vielä odottaa. Jönsillä kuitenkin oli hieno tärppi suvannossa heti ensimmäisenä päivänä, mutta valitettavasti se pääsi irti. Pientä sinttiä tuli niin harria kuin taimenta. Tämä kuitenkin oli vain laiha lohtu.

Tiistaipäivänä lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan leiriin, joka sijaitsi muutaman kosken alapuolella. Ennen leiritymistä kalastelimme hieman perholla ja pintovia kohtia, muttei syöttimme tavoittaneet kalojen näkökenttää. Ilmeisemmin kala oli niin pientä ettei se syönyt 12 koon koukussa olleseen perhoon. Kävimme melomassa kaamasjoen suulta ylöspäin ja katsastamassa sen kokoa ja kalastusmahdollisuuksia. Täällä päin tuntuu kaikki mihin menee hyvältä paikalta vaikkei kalaa nousisikaan. Tietenkin kalatoomuus alkoi luomaan omanlaisen leimansa reissuun kunnes ennen leiriytymistä koskien alapuolelta suvannosta tärähti lotto-peteen 53cm Siika =) Siinä oli meitti pojan hymy herkässä. Sitten kun teette retkellä ruokaa nii korkatkaa kaikki kaasupullot ennen kuin lähdette reissuun ja kokeilkaa tuleeko niistä kaasu norpi keinoin ulos =) Taitaa mennä Rollon prismasta ostama kaasupullo hylkyihin ku ei sieltä meinanut saada kaasua ulos muutakuin vääntämällä kierteet solmuun =)

Hieman tämä piristi ja toi ruokavalioon tarvittua proteiinia kun oli tullut rämmittyä koskia kahluuhousut jalassa, jottei satu vahinkoa. Tämä oli henkilökohtainen ennätykseni siika kalan kohdalla. Harmi kun en pomista vieläkään pienehköä puntaria, jonka saisi kätevästi mukaan =) Leiripaikan läheinen suvanto antoi kyllä kalaa, mutta se kyllä painottui jänkäkoiraksi pääosin.

Keskiviikko antoi taas ylimääräisen boostin kalastusintoon kun pääsimme reissun pisimälle koskiosuudelle. Siinä heräsi toivo taas suuremmasta taimenesta perhovavan kiusaksi. Kyllähän me pojat kalastettiin suvantoa ja pitkää koskea, mutta kalaa ei vain tuntunut mikään syötti kiinnostavan. Onneksi muutama harjus erehtyi meidän syötteihin yhdessä todella hienossa leiripaikassa. Näin Joonaskin oli saanut meille hieman protskua ruokapöytään.  Tomivia perhoja oli Red Tag 12 kokoisena kuvassa olevalla perholla on jäykkä häkilä mielummin pehmoinen häkilä. Tämähän perho on maailmanlaajuisesti todettu hyvin pyytäväksi malliksi. Näitä ainakin useampi mukaan erikokoisina.

Yksi niistä 6 toka nähtiin reissussa =) Upeita ne on luonnossa kuin ruokapäydässäkin.

Tätä matalaa kivikkoa riitti 500m molempiin suuntiin.

Torstai päivänä pääsimme sitten jatkamaan matkaa reissummen etäisimpään pisteeseen mistä lähdimme nousemaan takaisin ylävirtaan kohti retken loppu suoria. Onneksi tässä vaiheessa reissua oli jo tuuriakin mukana. Siinä edellisenä iltana vitsailimme miten muuta hauen taimeneksi ja niin edes päin. No arvata saattaa oltiin risteyskohdassa ja silloin täsähti komia tärppi. Heti tuntui että vavan päässä oli jotain siian kokoa muistuttavaa kalaa. No sitä kelailessa tuntui ku se olis ollu hauki ku se nii laiskasti potkiskeli. Kunnes alkoi kanootin reuna lähestyä ja kala ei millään meinannut nousta pinnalle tunnistustavarten.  Onneksi oli tilailtu kiinan ihmemaasta edullisisa polaroid klip onneja ja näki että taimenhan se siellä vänkäsi vastaan. 

Miten voikin kala näyttää nuin pieneltä melkee 2 metrisen ja yli 100kg ukkeli kädessä =)

Olin jo jokusen kerran omalla virverillä siimat sotkenu liiallisen jarrun löysäyksen kanssa ja nyt oli sille kokemukselle tarvetta. en halunnut katkoa siimoja ja näppäilin jarrua sopivamalle kireydelle. Eihän siinä mikään kiire ollu ku oli sen verran korvessa jotta kalanki ehtii väsyttää. Tovin kuluttua alkoikin kalalla olemaan paukut lopussa ja sain sen haavitettua. Uistin irtosi heti haavituksen yhteydessä. Olihan siinä vähän ilmeisesti tuuriakin mukana. Taas rikottiin ennätyksiä omalla saralla taimenen kohdalla ja hymyä piisaasi. Nam nam oli torstai iltapäivälllä meillä massut täynnä hyvää kalaa.

Iloinen kalamies kun alko kalat nappamaan =)

Myötävirtaan pääsee kyllä haipakkaa, muttei koskaan tiedä kuinka paljon kanoottia joutuu uittamaan alavirtaan. Kyseisestä pätkästä pinenmpää jokea pitkin ylös oli muuan huippu ukkeli Hans Muotkanruotkusta varoittanut että tämä matka tehdään kahesti ensimmäisen ja viimeisen kerran. En tiedä onko vastaavaa kukiaan vielä tehnyt, mutta nyt on. Se paluu kyseiselle pätkälle voi olla mahdollinen jos vain intoa riittää ja ehjiä kahluuhousuja =)

Kuva matkan helpoilta osuuksilta =)

Perjantai sitten hengailtiinkin vain samassa paikkaa mikä tosrtaina saavutettiin ja otettiin hieman lepoa eli kalastettiin koko hemmetin päivä ammusta iltaan. Ja saatiin upeita pinturi tärppejä. Kaikki kalat pääsivät jatkamaan sukua ja muiden kalamiesten ja saalistajien iloksi. Tähän mennessä oli luonetta koeteltu ja kivien kolina päässä soi. Iltapalakuvia. Nam Nam vieläki tulee vesi kielelle =)

Sitruunalla ja suolalla maustettu liekitetty ja voisulalla valeltua taimenta aah.

Taimenen pyrstöö ja Greippi gini SITRUUNALLA nam =)

Lauantai koitti ja aikainen herätys kun päivänä aikana piti kulkea vielä pari koskea ja pisin niistä oli 1km mittainen kivi ränni. Kaikilta haavereilta oli selvitty tähän asti ja aivan loppumetreillä sattui pieni tapaturma, jossa minä heitin horjahtaen koskeen mulahduksen ja Joonas loikkasi kanoottia nappaamaan ja teki sääriluuhun vekin ja rikkoi kahluu housunsa ihan kunnolla. Tämäkin pätkä ohitettiin kohtuudella ja aikataulussa. Olihan meillä houkuttimena Hanssin huippu KÄRISTYS Muotkanruotkussa. Suosittelen kaikille ravitsevaa ja herkullista käristystä viikon nuudeli kuurin jälkeen =) Saimmekin Hanssilta paljon hyviä vinkeejä ja hyvät raatit ennen kotiin lähtemistä. 

Hans ite =)

Kiitos vielä vieraanvaraisuudesta Muotkaruoktussa ja Gielajohkan väelle. Muistamme varmasti lopun ikäämme hienot ja mukavat puitteet lomailuun =) "Kuulemma nuoret miehen on vaarallisempia kuskeja kapeilla teillä. Pitäisi ajaa varoen. Kun taas vanhemmat miehet ottaa kapealla tiellä enemmän vasemalle, jotta voi väistää enempi oikealle =)" Hansin viisauksia kannattaa käydä kuulemassa.  Seuraavaan kertaan...

PS: Pakolliset varusteet kahluuhousut narua enemmän kuin 10 Metriä ja ja loput keksikää ite =)

Perhovalmisteluja kesän kalareissulle =)

Salakka-Kani

Oikea Vesiperhonen

Työvälineet joella =)

Klink hammer

Marabou muddler

Aiva seko katotaan oisko tästä ässäksi hihassa jos ei muulla tuu =)