Maltti koetuksella jos se ois vaikka valtti myöhemmin...

Typpyräjokivarressa

Taas yksi lauantai takana ja upeita hetkiä luonnon helmassa. Lähdimme koko kööri Madde, emäntä ja isäntä hirven pyyntiin aamuisella 6 maissa. Aamu sarastaa noin 6:30 ja valoisampaa on jo 7 maissa. Tarkoituksena oli että isäntä jää koiran kanssa hirven pyynti alueen eteläpuolelle ja lähtee nousemaan typpyrä jokivartta ylöspäin. Emäntä meni muun porukan kanssa ajojahteja suorittamaan ja Madde pääsi perkaamaan jokivartta riista eläimistä. 

Matkamme alkoi aamu hämärässä kosteikkoja ja taimikkojen reunoja kiertäen. Oli selvää että ilman viileneminen oli ajanut metsäkana linnut pois jängiltä ja lehden vähyys poistanut lintujen arkuutta. Madde oli nyt nauttinut viikon verran extra energia napuja ja hieman heikolla syönnillä, mutta menossa alkaa näkymään ihan selkeästi eroa. 

Päällimmäisenä tavoitteena oli löytää hirviä jokivarresta ja sen ympäröimistä taimikoista. Edelliset ajot osoittivat että hirvet pyörivät ristiin rastiin missä sattuu, joten ensilumia odotellessa pitää vielä suorittaa haku ammuntaa. Hiiviskelimme suunniteltua reittiä kohti pohjoista ja tilanteet tulivat yllättäen niiinkui osaa odottaa =). Koppeloita pörähteli sen minkä ehtii melkein voisi luulla parveksi. Selvästi niiden hinku istua puuhun on kasvanut paljon. Muutaman pörähdyksen ja puuhun kasahtamisen jälkeen pääsimme kuivahkolle maalle, jossa oli tykkylumi kaatanut puita oikein olan takaa ja ajattelin että onpa vaikea kulkea hiljakseen eteenpäin. Tämmöisen ajatuksen kanssa tuntui ettei voi edes lähelle lintua päästä, mutta toisimpa kävi. 

Muutaman kaatuneen rungon ylityksen jälkeen kuulin melkein suoraa yläpuoleltani koppelon hennon pulputuksen ja pysähdyin kuin seinään ja hain katseellani koiran onko se lähistöllä. Madde olikin melkein jaloissa ja ihmetteli samaa ääntä. Eikä hetkeäkään kun uomasin korkealla yläviistossa komean koppelon, joka tarkaavasti seurasi koiran liikkeitä. Tuntui haasulta että matkaa ei ollut kuin 20-30m lintuun ja se ei huomennut 110kg oranssia mönttiä maan pinnalta =) Olin juuri sopivasti pitkän ja laihan kuusen kuin nälkävuosi takana. Näin linnun hyvin harvahkon oksaston läpi ja pääsin kokemaan todella hienon eräkokemuksen uuden koiran kanssa. 

Tuntui siltä, että ei tämä tästä enää parane lintu istui suoraa ampuma linjalla ja ristikon keskellä. Odotin vain. että koira nyt saisi hyvän kontaktin ja päästäisi sen hienon haukun kun paikka oli mitä parahin. Koppelo senkun jatkoi jutteluaan ja koira sai siihen näkö kontaktin. Siinä sitä sitten yhdessä koiran kanssa katsottiin ja mietittiin mitä pitäisi tehdä. Madde vilkaili lintua ja välillä minua, mutta en voinut sanoa enkä liikahtaa kummemmin tai olisin paljastanut olin paikkani. Madde hypähti parikertaa, muttei saanut haukkua aikaiseksi ja siinä sitä oltiin. Takaraivooni hakkasi kokeneempien koiran omistajien puheet älä ammu lintua ilman haukkua tai saat jatkossakin pyytää koiralla ilman ääntä. Näinhän siinä sitten kävi että viereisessä puussa istunut metso lähti livohkaan ja koira perässä. Koppelo jäi siihen minun kanssa ihmettelemään mitäs tapahtuu. Pian koppelonki hinku ukkolinnun perään ylitti sen kärsivällisyyden ja tilanne oli ohi. 

Siinä sitä sitten mietittiin mitäköhän olisi pitänyt tehä. Oliko väärin jättää ampumatta vai teinkö oikein kun koira ei sitä lintua haukkunut. Saa nähdä tuleeko vastaan enää koskaan vastaavaa tilanetta. Odotin ehkä siksi pitempään, koska Madde oli merkannut aikaisemmin hyvin paria muuta komiaa petäjää hajun perusteella ja melkeen haukunki päästäen. Ehkä aamuisella puhuttelulla ja lintujen muuttuneella käytöksellä oli asiaan parantavia ominaisuuksia. Vielä kun saataisiin se onnistuminen aikaiseksi haukkuineen =) 

Hirvien! ylityspaikka =)

Kaiken tuon aikaisemman jälkeen en odottanut päivältä enää sykettä, mutta mitenpä kävikään. Pienen aamu aurinko nautiskelun ja hyvien eväiden jälkeen lähdimme nousemaan läheisen vaaran lakea kohti ja mietin menisinkö vanhaa hakkuun tiepohjaa vai aivan pusikkoista metsä kaistaletta. Päädyin vaihtoehdoissa tienpohjaan sen mahdollistaessa hiljaisen liikkumisen ja hyvät näköyhteydet koiraan. On ollut aivan selkeää että tiheämmässä metsässä koiran haku lyhenee ja aukeassa maastossa uskaltautuu kauemmas. Ajattelin, että pitempi haku ja hiljaisempi kulkemin mahdollistaa paremmin tulvevat riista tilanteet. Eikä kauaakaan kun nousimme taimikosta vanhalle metsätielle Madde lähti garminin mukaan tyypillisestä haustapoiketen läheisen jokivarren suuntaan ja kun viiva näytti hyvin päättäväistä suuntaa tiesin sen olevan jonkin sortin sorkka eläimen perässä. Pysähdyin ja latasin aseen ajoissa, jotta pääsisin lähelle mahdollisimman vähin äänin. Tällä kertaa vain sattui olemaan jonkin sortin pikajuoksija koiran edellä. Metsän paukkuessa ja rutistessä seurasin ääntä katseellani ja hirvi koira perässään pyyhelsi sivustani noin 90 m päästä. Ihmettelin kun metsästä kuului nii kovaa ääntä ettei hirvi mennyt nurin juostessaan. Valitettavasti Maddella oli jo ikäisekseen ja kuntoisekseen koiraksi liian paljo matkaa takana että taimikkoon rynnänneen hirven perässä ei vaan enää jaksanut pysyä.

Kävimme vielä jäljittämässä hirveä ja saimmekin toisen kosketuksen, mutta tämä elukka oli päättänyt karistaa kaikki perässä tulijat. Jälki johti jokivarteen ja selkeään ylityspaikkaan mitä ilmeisesti käytettiin paljon. Kuva yläpuolella kertoo paljon taittuneet kaislat ja kostea penkka on ollut kovassa käytössä. Näinpä odottelemaan seuraavaa kertaa kun hirviä ja lintuka päästään jahtaamaan. Pikkuinen seikka jäi epähuomioon että kotio päästyä näytti isännän lämpö yli 37 astetta. Joten nyt on hyvä pitää lepopäivä niin koiran kuin isännän. =)

Ei meinanut edes ilta pissalle nousta jahti kaveri, kertoi jotain päivän mukavuudesta =)