Hetki keväisessä fiiliksessä piristää mieltä kummasti. Lunta oli tarpeeksi aina melkeen polviin asti. Järven jäällä lumi petti jäihin asti ja vesi oli jään pinnalla. Kohtuullisen raskasta kulkemista lämpimissä vaatteissa.
Madde pomppi hangessa ku kani, mutta loppujen lopuksi siltäkin virta ehtyi. Ja tuli isännän viekkuun kattelemaan maisemia. Jotaki se siinä mukisi ku kelkan ääni kuului metsästä rannan tuntumassa. Kehitystä on tapahtunut siinä määrin että pilkit saivat olla kohtuullisen rauhassa. Ei tarvinnut pelätä koukkkuja kuonossa tai muissakaan jäsenissä.
Kotosalla sitten alettiin viimeistelemään komiata uutta pilkkilakkia hellun toimesta. Parempi puolisko on kätevä nahkatöiden parissa. Hellu on tehnyt sisnasta laukun, kengät ja pari muutakin karvalakkia.Tämän kettulakin ku nykäsee päähän ei tarvi paljon miettiä onko ulkosalla liian kylmä. Innolla odotan ku saan lakin käyttöön viimeistelyiden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti