Harrastelua ja isojen narrailua

Kesä huristelee ohitse kovaakin vauhtia. Työrupeamat ovat lyhentäneet mahdolllisuutta kirjoitella. Nyt on kuitenkin sen aika. Uppouduin kalastuksen maailmaan Hans Lidmanin kirjan parissa kun ei päässyt itse kalalle. Velipoika tuuppasi kirjan niemeltä Lohivesillä kouraan ja siitä työpätkille lukemista mukaan. Siitäpä sitä sitten haettiin sitä fiilistä mitä jokien ja vesirantojen äärellä kokee. Hienosti väritetyt kalajutut antoi taas potkua itsellekkin näihin kala hommiin.

Torniojoella lohtapyytämässä.

Torniojoella on nyt käyty muutamia kertoja ja perholla heitelty ja veneellä soudettu. Muutama vapa tuli laitettua ja sen kylkiäisenä siimat ja pari vaappua. Hieno onni jatkui honkasuvanolla Lohimatin kalastus avulla. Rimpauttelin Masalle että miten ois jos olet jokilaaksossa ja ajelisin uusien settieni kanssa muutamalle laskulle. Siitä homma eteni sovittuun aamuun ja lähdin 7 jälkeen liikenteeseen. Näissä puiteissa on ennenkin saatu kalaa ja odotuksia ei viitsinyt siltikään ladata kovin korkealle. Ajattelin koko matkan joelle, että nyt se kalaton reissu tulee ja sit mennään vaan rentoutuneena kotio. No keli oli sateinen ja tuuli ei ollut vielä kovin kovaa. Laittelimma kamat valmiiksi katseltiin vähän vaappuja janiiden värejä. Otimma 5 onkea pyyntiin ja lähdimme veneelle. Veneen moottori ei oikein pelannut ja jouduimme heti alkumetreiltä soutamaan vasta virtaan. No mikäs siinä kun oikeen rantaa nuolee nii pääsee virtaakin ylöspäin.

200-300m ylempänä masa sanoi että laitetaan vaaput veteen ja kokeillaan sitten tulaa ylemmäns motorilla kun siitä on tulpa kuivannut. Laskettelin matin ohjeiden mukaan vapoja vetehen ja laskureihin oikeita siima mitoja. 4 vapaa oli laskettu ja oli viimeisen vuoro. Vavat vedessä ja soutu alkaa. Ennen kuin pääsimme tähän pisteeseen näin rannan tuntumassa 5 pintomista ja todennut että parven aikana kun pääsee uittaan on se lohi otimillaan. Matti huomautti että laittaisin irtopenkin linjaan, että olisi helpompi soudella. Pam narahti vapa soikeaksi oikeassa laidassa venettä väylän puolella. Uskomatonta, mutta mahassa käännähti ja ei meinanu uskoa koko hommaa nui nopeesti. No alku shokista toivuttua alkoi nyt oikeanlainen vapojen purku vedestä. Ensin tyhjät ja sitten kala =). Suosittelen.

Väsytystä kesti 15-20 minuuttiin ja vanoutuneesti käytimme vain haavia eikä nostokoukua. Kala taisteli kohtuullisesti ja välillä veteli siimaa. Oli taas hienoa opetella hyrrän jarrumekanismin saloja varsinaisella kalalla =) Tästä riemuvoitosta ja kalan ylös saamisesta olikin siten naama taas niin virneellä etei mitähän tolkua. Kiitos myös oivalle soutu ja haavimiehelle Matille.

Honkasuvanto on taas antanut yhden kimuistoisen kokemuksen!

Lohi tilastoja.

Naamisuvanto saalislista

Lohen nousu laskuri

Tästä innostuneena on sitten tullut vähän vaappuja väsäiltyä ja kokeiltua. Ohjeita löytyy ja itse koen dremelin ja balsan kätevyyden. Pitää vaan olla todella tarkana ettei rohmua liian kovalla paineella palsa muuten hioutu jäätävän nopsaa =) Myös kemikaalien ja lakkojen kanssa tarkkuutta ettei höyryjä kovin nuuhki. Itse kuulin Matilta vaapun muovittamiseen ja lakkaukseen hyvän vinkin. Valkoisia muovimukeja ja tinneriä sopivassa suhteessä nii alkaa tuloon mukiin menevää valkosta muovitetta. Nyt meillä on jo muovipintaa ja myös hyvä pohjaväri maalausta ajatellen. Enää puuttuu vaan huippu maalaus ja hyvä uinti. =)

PS. Tinnereitä on monenlaisia suosittelen motonetin tinneriä. Maalauksen ja sun muun yhteis pelin päälle en voi vielä saanoa, koska se vaihe on vielä edessä. Mutta mukit suli makiaksi voiteeksi 50% muovimuki tornista ja 0.4 l tinneriä.

Kuvia torniojoelta.

Ylimmät kuvat Kattilakoskelta ja alin Kosionivasta.