Elämme vuotta 2015 ja Huhtikuun 15.päivää. Olemme kamuni Joonaksen kanssa lähdössä Sevettijärvelle vätsärin laajalle vesistöjen ja kivikoiden labyrintiin. Olemme valmistelleet reissua jo pitemmän aikaa ahkion valmistelun parissa, niinkuin blogissa on jo kirjoiteltu aikaisemmin. Kaikki rompeet saatiin kohtuullisesti ennen reissua kasattua ja olo oli luottavainen ennen lähtöä.
Kyllä se Siperia opettaa on kyllä paikalleen osuva sanonta, vaikka se muiden kuvien ja tarinoiden perusteella onkin helppo homma.
15-16.04 Keskiviikko/Torstai
Täräytettiin Toyota poromiehen luottopeli tienpäälle ja kurvailtiin yön pimeydessä rollosta sevettijärvelle vasensilmä sirillään. Oikeasilmä hallitseva, joten pikkasen oli jännää autoreissulla. Pupuja ja riekkoja näkyi matkan varrella talven tarpeisiin asti. Ajatuksena oli päästä ajoissa hiihtoreitin alkutaipaleelle ja taivaltaa 24 km Suuren raudun apajille. Niinkuin yleensä kaikki ei mene niinkuin on super hienosti suunniteltu. Alkuunsa kuuluisa parkkipaikka alue poroaidalla oli niin huonossa kunnossa, että matkaa kertyi 4 km heti lisää. Parkipaikan katselmus vei kohtuuttoman paljon aikaa ja sevetin baarikin oli kiinni. Lappu "Lopettelemme toimintaamme =)" ihan niinkuin olisimme olleet jossain syrjemässä reissussa.
Auton paikan löydettyämme lähdimme lumista tien pohjaa hiihtelemään kohti sollomusjärveä. Matkan varrella kohtasimme isomman hiihtoporukan, joka ilmeisemmin oli palaamassa hiihtovaellukselta. Keli oli tässä vaiheessa hyvin mukava kun käytti vain kelkan pohjia hiihtelyyn. Kevät oli kuitenkin jo pehmentänyt kaikki hanget ja ei mahdollistanut matkan tekoa pitkin kankaita. Ensimmäisten kilometrien aikana huomasimme että ahkio kulkee yllättävän keviästi vaikka kuormaa olikin reilummasti.
Ensimmäisten vesistöjen jälkeen alkoi matka sujumaan ihan mukavasti ja kalapaikkojen tavoittaminen alkoi näyttää yhä todennäköisemältä. Sollomusjärven tuvalla pötsi täyteen ja hiukan lepoa. On kyllä siisti tupa kerta kaikkiaan. Edellinen valvottu yö veti kyllä miestä hiljaiseksi kunnes saavuttiin järvelle, missä seinämää oli kerrakseen reunoilla. matkaa oli taitettu jo noin 15 KM. |
| Tiukka nousu harjanteen päälle. |
Kovan pohdinnan ja reitti valintojen valkaamisen jälkeen päätimme kohdata mäen matalimman mutta jyrkimpiä kohtia. Urakka ei niinkään ollut kovin helppo vaikka jonkun näköinen reitti kohdasta jo meni.
Ahkion narut kiriällä painettiin mäkeä ylös ja yllätys omat viritelmät ottivat kaiken rasituksen kunnialla vastaan. Itse jumahdin puoli rinteeseen, kun ahkio tärähti juurrakkoon kiinni. Siinä sitä sitten varttitunti odoteltiin että Joonas pääsi avustamaan. Pienien voimasanojen saattelemana huippu summit saavutettiin ja odotukset olivat korkealla. Mitäs siitä vaikka oli pieni mäki mutta kun päälyosa harjannetta oli täynä pikku kurua noin 5 m syvää niin sen ylittäminen vei aikaa reippaat 1t 30min. Täsmennän sen verran että matkaa oli noin 400m ja aikaa kului 1t 15min. Tästä se sitten riemu ratkesi kun pääsimme omaan B tavoitteeseen eli siihen mikä vähintään pitää saavuttaa kalastuksellisessa mielessä. Rautuahan me olimme sinne pilkimään lähteneet. Pystytimme teltan ja aloimme tekemään paljon tarvitsemaamme ruoka annosta. Esimmäinen kerta lumen päälle teltan kanssa. Asiathan sujui mallikaasti netistä ja tuttavilta kuulleitten ohjeitten mukaan. Monipolttoaine keittimellä peruslämpöä telttaan ja kamoja kuivaksi. Kaikki hommat reilassa pistimmä makuupussiin pötköttään ja 15 sekunttia "laitetaan nukkuu" sanomisen jälkee tais olla molemmilta valot pois päältä.
17.4 Perjantai
Aamun sarastaessa ja kunnon unie jälkee oli pilkkijampat kovassa iskussa lähdössä järvelle rautua narraamaan. intoa oli ja jokunen vanhakin pilkki reikä löydettiin alueelta. Näytti olevan myös hiihtoporukan tekemiä. Ensimmäisenä aamuna 10 tienoilla tärähteli näköpilkillä vapaan elämäni ensimmäinen pilkki taimen ja rautu melkein peräkanaa. En eläessäni oo pitänyt nii liukasta kalaa hyppysissäni ja siitä jokuset naurutkin sai hankittua. Mutta oli se komia kala =) Tästä riemusta osittainen kunnia kuuluu Mikaelille, jonka PILKKIPERHOT olivat lätkien päässä. Ilmeisemmin tässä tapauksessa oli pilkin päässä kultainen lapinloiste mustapuna sahalaidalla ja Mikaelin EP3 perho. Päivän muista tapahtumista ei kovinkaan paljon ole kerrottavaa muutakuin että kalat olivat hukassa. Kyseisellä järvellä oli hyvinkin jyrkät rannat ja vesistö syveni nopeati. Parhaimillaan kaikuluotaimella vettä oli noin reilu 20 metriä. Mahtavaa ruokaa kun loimussa rautua kypsentelee. Ei sitä rautua turhaa mainosteta hyvänä kalana. Myös ruokaisuus prosentti oli jäätävän hyvä jopa mienemillä yksilöillä. Illalla täräytettiin viel letut, että jaksaa pimplata seuraavana päivänä.
 |
| Ensimmäiset pilkillä =) |
 |
| Loimuttaminen onnistuu myös kätevällä retkipannulla. |
18.4 Lauantai
Seuraavaan pävään lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin kun rautua oli jo pannulla käristetty. Odotukset omalta osaltani oli jo täyttynyt eikä niinkään kalan saantipaineita ollut. Joonaksella oli kuitenkin vielä asiaa järvelle tosimielessä. Joonas suuntasikin järven reunamille ja uskoi vakaasti tosimiesten neuvoja rantakalastuksen mahtivoimasta. Itse lähdin päättäväisesti kokeilemaan syvempien vesien monstereita ongen nokkaan. Tässä kohtaa kaivettiin sitten kaikuluotain teltasta ahkioon ja alettiin kairaamaan ja hakemaan syvyyksiä.
 |
| Vettä 15m ja kalaa tupsahteli kaikuun. Kuvassa ei kaloja =) |
 |
| Huomio ukko 2m saapaat jalassa =) |
 |
| Kaura näkkäriä merisuolalla ja juuri loimutetulla raudulla. Myös kuivatlihat nautintiin kylkeen täydentämään maku elämystä. |
19.4 Sunnuntai
Pyhä aamuna siirryttiin suksien päälle ja lähdettiin leirin purkamisen jälkeen liikkeelle. Päätimme siirtyä lähemmäksi autoa, koska keli meni koko ajan lämpimämmäksi ja liikkuminen vaikeutui ilman suksia todella paljon. Näin ensikertalaiselle keli meni nii lämpimäksi ja epävarmaksi että pakko oli lähteä autoa kohti. Tällä kertaa emme käyttäneet huippua harju etappia siirtymiseen vaan otimme riskillä eri reitin, jolla kelkat olivat kulkeneet. Reitti lisäsi matkaa useita kilometrejä, mutta pääsimme kuitenkin liikkumaan kohtuullissella temmolla. Reitin varrella olisi ollut hyviä kalavesiä ja niiden kokeilu olikin ollut mielesää, mutta keli ei vaan houkutellut pilkkimään. Tuuli todella kovaa luoteesta ja räntä piiskoi kasvoja. Tämän innoittama painelimme järven selkää hyvällä sykkeellä. Kun pääsimme pois metsän suojaan aurinko alkoikin välillä pilkottamaan. Hieman siirtymisen lomassa käytettiin pilkkiä vedessä ja yritettiin matalalta harria tärpätä. Kuitenkin tämäkin harrin onginta yritys oli tuhoon tuomittu ja reiät ammottivat tyhjyyttään. Kyllällähän sitä kelpaa pilkkiä kristallin kirkaassa vedessä. Etappimme pää oli sollomusjärven tupa ja siellä sitten saatiinkin lepoa ja lämpöä ensiluokkaisessa majoituksessa. Mikä parasta tuvalla oli Timo valmiin kahvin kanssa varustettuna. Siinä oli sitten kiva vaihdella kuulumisisa ja mahdollisia kalapaikkoja. Parasta ehkä tällaisessa on se että ei koskaan tiedä kuinka paljon yhteistä juttua tuiki tuntemattomien kanssa on.
 |
| Pohjoisen kirkkaat vedet. =) |
20.4 Maanantai
Maanantaina täräytettiin pilkkiä veteen yhdessä tuvan lähistöllä, mutta mihin ne harrit menneet on ei ainakaan matalaan veteen. Oli hetkiä jolloin usko meinasi loppua kunnes Joonas nappasi hieman isomman harrin noin 3 metrin syvyydestä. Aikaisempana päivänä tärähteli siimoihin ahventa ja aivan illasta torpeedo jättiläis hauki vei Joonakselta saadun ison hopeasiiven. Ahventen koko oli kohtuullinen 400-500g ja niitä neljä sunnuntain ja maanantain aikana tulikin. Yleisesti kaikki kalat tärähteli syvemästä vedestä noin 3 metriä. Illan päälle tuvalle tupsahti sollomusjärven suunnasta Isko noin 70v ja melkeen 3 viikoa olleena reissussa. Kovasti oli Iskolla kokemusta vaeltamisesta niin kesä kuin talviaikaan. Ja yhteisiä paikkoja oli Iskokin kolunut aikojen saatossa. Siinä sitten raatailtiin yö myöhään kaiken maailman hommista ja valmistauduttiin lähtöön. Ja taas syötiin kalaa Joonaksen ansiosta.21.4 Tiistai
Lähtöpäivä koitti ja aamusta täräytimme luottopelit täyteen tavaraa ja Iskon kuvailessa lähdimme kohti autoa. Alkoi olemaan jo raipasta suppokeliä ja suksikin upposi jäällä väliveteen. Kuitenkin jäältä löytyy kohtuulisesti kantavaa jääkerrosta ja matka sujui reippaasti. Matkan varrella jututimme paikallista verkkojen laitajaa, jolla oli pakastin tyhjentynyt. Oli kuulemma lähtenyt sen täyttämään. Sama isäntä oli kuulemma ollut muutama päivää aikaisemmin kuvaamassa erätulilla ohjelman viimeistä jaksoa. Mainitsi myös näytöspäivän, pitää ktsoa näkyykö tuttuja kasvoja. Hieman myös kalastus tietoa jaettiin ja tietotaso nousi paljon seuraavaa reissua ajatellen. Kaikkihan sen tietää, että kalapaikkoja luultavasti osataan näiden small talkien jälkeen hakea oikeammista kohdistä erämaata. No juttu tuokion jälkeen nousimme reissun viimeisiä nousuja kelkkojen tekemiä polkuja pitkin ja Joonas jo hieman innostui tulevasta alamäestä autolle. Tämän alamäen piti olla tienpohja, Jolla voi suurinpiirtein huilailla ilman mitään ongelmaa. No miten siinä kävi vedimme käytänössä ahkiota noin 3km puoliksi hiekalla. Siina niin sanotusti hiotiin äijistä ja ahkioista särmät pois. R-päät lenteli ja ahkiot rutisi. Ehkä yksi haastavimmista ja kovimmista arviointi virheistä mitä reissulla tehtiin. Toisaalta teimme tietä kohtaa hyvän arvioinnin ja lähtiessä auton jättäminen tien toiseen päähän olisi vaatinut autolle jonkin sortin lavetti kuljetuksen.
 |
| Yllättäen ei kuvaa sulanneemmasta tiestä. |
Kaikki hyvin ahkiot ehjänä saavuimme autolle ja nakkasimme toyota kattoamyöten täyteen. Kurvasimme sevettijärventielle ja kohti Inarin papana grilli/karaoke/baari yhdistelmää. Nyt mastui kebab eläin hyvältä ja ruokajuoma. Siitä sitten yle saami päällä puolitajuissaan kohti kotia. PS: Ruoka hetkeä maistoi muutaman sikaniskan turpaanveto ohjeet ystävälleen. Muuten leppoista väkeä oli liikkeellä =)
Täräytän blogiin musiikki videon reissusta kun sen valmiiksi saan. Onhan tässä aikaa seuraavan vuoden reissuun asti fiilistellä =)
We will be back and Vätsäriin saakka!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti