Blogin tarkoitus on tallentaa huiput ja hyvät muistot luonnon helmassa tehtävistä harrastuksista. Blogistakalastus höpinää ja muita retkiä. Myös uusia harrastuksia tulee kuvioihin niistä muutamia juttuja mukana.
Kurssi hinta oli 100€ kieppeillä ja hankintoja tulee kurssin edetessä. Kurssilla on 6 osallistujaa ja veneitä tehdään 6 kpl. Pääasialliset veneen materiaalit ovat mänty ja saarni. Tulevassa ajassa pitää huomioida uusi lainsäädäntö ja veneen rekisteröinti velvollisuus. Lakia tulkitsemalla olen päätynyt siihen, että veneen maksimi mitta voi rungolla olla 5m ja sen taakse muodostuvat hudrologiset osat 0,5m. Moottori pitää huomioida veneen kokonaismittaan tulkintani mukaan. Sen vuoksi veneestäni tulee 5m pitkä. Uuden valmisteilla olevan lain mukaan 5.5m metrinen vene tulisi rekisteröidä. Siihen lasketaan mukaan kaikki veneen vesiominaisuuksiin vaikuttavat tekijät. Tämä on oma tulkintani ja sen mukaan veneen pituus mietitty. Voi olla puutteellistakintietoa, Mut otetaan varma päälle pituuden suhteen.
Keulapuun palasia tekovaiheessa
Veneen köli on hyvin työläs osa veneen valmistamis prosessista. Jos hankittavissa ei ole valmista kölin keulapuun laminointi rigiä pitää puu valmistaa osista. Liimapalkkia voi ostaa valmiina, mutta kannattaa miettiä onko liima olosuhteita kestävää eli talvisäilö ja veden vaikutus käyttökaudella.
Työstetyt sovitepinnat ja tappipaikat porattuna. Valmiina liimaukseen =)
Tarvittavia työvälineitä on ehdottomasti tasohöylä, oikohöylä ja vannesaha. Nämä kategoriassa valttämättömat jos haluaa tehdä liimapalkkia. Myös puristimet tusina määrässä pakollisia. Puun kosteuteen ja suoruuteen pitäisi kiinnittää huomiota jottei halkeamia tulisi. Pientä vinkkiä tutustu puun sahaus oppeihin. Mistä kohtaa tulee suorahkoa ja itsensä hillitysti kaartavaa materiaalia.
Kuten kuvasta huomataan Puuproffan sivulta nähdään miten pun syyt vaikuttavat puun kuivuessa sisätiloissa. Tämä aiheuttaa huomattavasti vähemmän ongelmia paksuihin liimapuihin kun valitaan puun syistä parhain mahollinen vaihtoehto.
Puun hankinta kannattaa aloitta hyvissä ajoin eenen projektin aloittamista, jotta olisi materiaali mitä työstää tehokkaasti. Varsinkin laadukkaan materiaalin löytäminen ei ole helppoa varsinkaan kappale tavara markkinoilta. Käytä tähän aikaa jos suunnittelet veneen tekoa. Vanerin hankiminen on kans hyvä aloittaa ajoissa. 6.5mm Vaneri on huomattavasti taipuisampaa ja kevyempää. Mutta jos vene on käytössä kivisillä vesillä itse valitsisin 9mm vanerin. Meidän vanereille tuli kpl hintaa noin 320€ ja oli tilaus tavaraa. Huomio että kuljetuksessa painottaa kunnollinen suojaaminen yrityksen kanssa muuten kuljetus naarmuja voi tulla. Vanerin kuljetus koonsa vuoksi voi olla huomattavan hintaista. 60€ ylöspäin.
Nyt ku perusmatskut on käsitelty niin lisää työkaluja.
Grafiittikynä, Sirkkeli (syvyys ja sivuohjari säädöt), Kulmahiomakone, Höylä, Sähköhöylä, Kaarevanpinnanhöylä, Yleishöylä, Höyläviila, Taltta leveä, Akkuporakone, luoti, luotilankaa, venerigi tai pukkeja luotiin laittoa varten.
Tämä erinlainen retki starttaa napapiirin tuntumasta kohti pohjoista 2 ukkelin voimin. Lähdimme jönssin kanssa trstaina hurruuttelemaan suzukilla kohti hienoa pohjoista järveä. Tarina kertoo hienoista kaloista ja yhden lohijoen latvavesistä. Tälle kesälle reissut on jäänyt työ kiireiden vuoksi tekemättä, mutta saimme kursittua yhden eräreissun myöheiseen syksyyn. Kamppeita oli keräilty jo useampana vuonna ja niiden osalta reissuun lähtö ei tuottanut murheita. Oli lämmintä päälle ja majoitus vaihtoehtoja useampia.
Kokeilumielellä lähdimme hakemaan järvivesistön ja sen ympäröivien vesien kalojen ärsykkeitä. Samalla haimme kokemusta lähinnä vaivaiskoivun metsittämästä seudusta. Ympymistä ajateltiin kokeilla laavussa kun sitä nii pitkään on jo mietitty.
Matkaa napapiiriltäkin tulee jo sen verran, että työpäivän jälkeen on kellossa kovasti tiimaa. Saavuimme kohteeseen yhdeksänmaissa ja pimeä oli vallannut yleisen veneen laskupaikan. Jo paikalla olleiden kala ja metsämiesten valot kävivät kuikkaamassa kun saavuimme autolla rantaan. Tie järvelle oli hyvä ja mukava oli hurruutella vaikka ei muu kuin autonvalot valaisseet reittiä. Mielenkiinnolla odotimme aamua, koska emme olleet saaneet minkäänlaista kosketusta maisemaan.
Kamppeet kanoottiin ja eikun kohti synkkää veden piirtämää horisonttia. Jännä hiipi puseroon kun kanootti lähti liikkeelle 2hp yamahan saattelemana. Nykytekniikan ja hyvän sään vuoksi uskalsimme lähteä kanootilla pimeälläkin vesille. Järvihän oli suuri ja matkanteko pimeässä oli hauskaa kun välimatkat piirtyivät vain niemen nokkina veteen ja horisonttiin. Kaiku kertoi miten on vettä alla ja onko kareista pelkoa. Jönssi valoineen keulassa katsoi puhelimen karttasovellusta ja opasti pahimpien karikoiden ohitse.
Matka jatkui tasaisesti ja kaikuun piirtyvien kalojen viivat karkaisi pahimmat väsymykset ukkojen silmistä. Toivo suuren kalan tarttumisesta siiman päähän sai tuulta purjeeseen. Mieleenpainuvan kanootti etapin jälkeen pääsimme leiripaikan läheisyyteen ja paikka teltalle löytyi helposti hyvästä leiri maastosta. Leiri vihdoin ja viimein pystyyn ja kello löi 03:00 yöllä kun makuupussin vetoketju sulki väsyneet erästelijät unten maille. Riekot pörähtivät leirin takamaille kotkottelemaan ja loi oivaa tunnelmaa. Unihan tuli ku pölkyllä lyödylle.
Ensimmäinen aamu valkeni ja piti alkaa aamupalan valmisteluun. Mutta näkymä läheisellä järvellä kuitenkin katkaisi kiireisenmielen ja vaati ottamaan virvelin ja pakin uistimia. Vesi oli melkein peili tyyni ja maisema karun hieno. Hetken siitä nautiskeleena tärähti kampi auki ja heitto kirkkaaseen järviveteen. Ensimmäisellä heitolla harjus seurasi perässä ja kääntyi kalastan huomatessaan. Voi juku ekalla heitolla heti kalakontakti. Muutaman kymmenen metrin siirtymä ja Toinen heitto tuotti tulosta ja 25cm harjus siimen päähän. Siitä pienellä riemukkaalla huudolla jönsille viestitystä hyvältä näyttää 2 heitolla kala kiinni.
Aamupalat syöty ja kalastus strategiaa miettimään läheiselle järvelle. Olimme liikkeellä kanootilla ja sen siirtäminen läheiseen järveen oli tuskaton tehtävä. Hyppäsimme kalarompeineen kanoottiin ja lähdimme kartoittamaan vesistön syvyyksiä ja ottipaikkoja. Heittelimme ja vedimme vaappuja kalaa tuli kohtuu nihkeästi kunnes löytyi yksi vaappu ylimuiden. Seniori teki taikojaan ja kattilaamme ui muutama hyvän kokoinen harjus. Päivä oli lupaava ja vesistö alkoi olla tutumpi. IIjärvellä kalansyönti oli niukempaa ja isomuksen olivat hukassa. Pilkkimenetelmällä saatiin muutamia nykyjä, mutta kalat eivät olleet syönnillä.
Pimeä alkoi painaa päälle ja lähdimme takaisin leiriin ja matkalla näimme parin kiiluvia silmiä ja kunnon taskulampulla 100m päässä oleva ranta valaistiin kettujen iloksi. Siitäs kun ne riemastui ja pinko pitkin rantaa nii lujaa ku kintuistaan kerkesi. Oli hauska seurata kuinka lujaa kettunkin menee ku on pikkasen hätä housussa. Kala saalis jäi hieman hentoiseksi, mutta syötäväksi asti kuitenkin kalaa saatiin.
Laavuyöpymisessä oli se nurjempipuoli tuulen suhteen kun hiemankin pohjoisessa tuuleskelee se tekee ilmasta karkeasti kylmempää. Toisena iltana reisussa piti saada lettuja ja tulenteko vaivaiskoivikossa oli oma rupeamansa. Tulen saaminen hyvälle hiillokselle vaati kovasti töitä ja aikaa. Mutta letut piti saada ja tuletkin tehtiin jönssi toimesta vimosen päälle. Meikä poika suoriti kokin osuutta ja viritteli letut parahimmilleen mansikka hillon kera. Juhlittiin Jönssin ikääntymistä lapin komeissa maisemissa.
Kolmas päivä leirissä valkeni tuulisena ja ootto onget olivat olleet yön pyytämässä ja mielenkiinnolla odotettiin saalista, josko olisi isompikin erehtynyt puraseen peltoperhoa. No yksi hauskoista innovaatioista olikin toiminut ja pyytänyt meille kivan kokoisen harjuksen lounaalle. Vaikka aamusta kala otetiinkin keli oli 3 asteen tietämissä ja vesi jäätävän kylmää. Näin ollen kala kyllä säily hyvinkin lounaalle. Kalastelimme syvältä ja isomilla vesillä syvääjillä ja sun muuta, mutta kalasaalis jäi edeleenkin hieman pettymykseksi. Tuuli teki kalastuksesta hankalampaa ja kanootin laita alkoi käydä hieman pienoiseksi kun kiereltiin Rovaniemen kulmilla. Muutama ristiaallokko nostikin jännitysmomenttia korkealle.
Hieman jähmeämpi päivä saikin meidät suuntaamaan leiriin ja pohtimaan kotimatkan haasteita tällaisissa tuuliolosuhteissa. Paisteltiin muutama ruoka harjus ja nautiskeltiin olostamme.
Illan päälle oli jonkin sortin hyytymisen merkkejä omassa kropassa liikkeellä ja kylmä oli tehnyt tehtävänsä vesillä. Siinä tulilla jonku aikaa pötkötelessä otettiin lepoa ja lämpöjä kroppaan ja käytiin pienellä heittely retkellä läheisessä järvessa illan hämärtyessä. Kalat olivat piilossa ja yksi kontakti kalaan ei enää lämmittänyt nihkeällä syönnillä. Iijärvi oli vieläkin kalaton meidän osalta ja mietitytti kovasti. Ilta alkoi näyttää kovasti jännältä kun keli kylmeni ja lunta hieman kulkeutui tuulen mukana. Mielialakin alkoi hieman hiipua, mutta luonto teki tepposet ja tuuli tyyntyi hetkellisesti ja täysi kuu näyttäytyi komeasti vaivaiskovikossa. Pienet revontulet ja tähtitaivas ja photoilua piristi mieltä kummasti. Ikinä ei tiedä millaista säätä se luonto äiti tarjoilee ajoittain. Tämäkin momentti tuli kuin tilauksesta.
Tämän jälkeen oli hyvä vetasta yöunet kylmässä tuulessa lapin kairassa. Vaikka koleaa olikin ja hieman haasteellisempi yö pärjäsimme hienosti ja kotiinlähtö läheni. Oli selviä merkkejä siitä että keli oli ollut yöllä jokseenkin kylmä =)
Kanoottiin kampeet ja menoksi kohti kotisatamaa. Vaaput halkoivat vettä vielä kotimatkan ja muutaman kalan se Iijärvi meille tarjosikin vaikka tosin ei kookaimpia kalojaan. Kolme harjusta kävi syöttiin ja pääsi takaisin kasvamaan. Tässä vaiheessa reissuolikin melkein ohi ja paikallinen kehui suuria kalasaalitaan viimevuotiselta reissulta. Kuulemma tyhjääkin järvellä saa käydä, mutta taktiikkamme kalastuksen suhteen oli ollut hyvä kun siitä muutaman sanan vaihdoimme. Ei vain sattunut ne isot kalat nyt syönnille. Ja 99% vain seniori tarjosi tietyssä värissä saalista. Tästä oppineena oli retkikunnan helppo suunnistaa kotiin roppakaupalla uutta kokemusta.
Ensimmäiset vaaput nyt maalailtu iwata hp-cs eclipse kynäruiskulla ja tuntuu aivan kivalta. Maaleina on ollut Marabou deca lack, Folkart, Createx. Näillä mennään ja kaikki on tullut kohtuudella ulos ruiskusta ja ehkä parhaiten deca lack oikein ohennettuna. Silmämääräinen ohennus vielä itsellä käytössä. Silmämääräinen sen vuoksi että kaikki maalit ovat omalla laillaa jäykkiä tai notkeita kun purkin avaa =)
Seuraavaksi raapastaan sitten lakka pintaan ja sitä nyt on tullut hieman ziigailtua ja tutkittua. Näillä näkymin valinnaksi on muodostumassa LV1 lakka tai CAB Top Coat. En tarkalleen tiedä LV1 koostumusta, mutta kuullut että vesiohenteiset akrylit on kestäneet lakkaa ja pientä valumista on tullut punaisten värien kohdalla. CAB vesiohenteisena on myös toiminut, joten pitää harkita vielä mikä purkki menee tilaukseen. Jos ehtisi viel uittaa omiakin vaappuja tänä syksynä. =)
Vaapun maalailua ja tekemistä on tullut jo jonkun verran purettua aikaisemmissa teksteissä nyt keskitytään siihen mitä olen päätä seinään hakkaamalla saavuttanut. VAI voisiko sanoa ensi innostuksella säheltänyt.
Vaappu aihiot ja itse vuollut aihiot. Näitä kamppeita löytyy netistä, vaapputarvike hakusanalla. Google ehdottaa varmasti useampia sivustoja ja itse olen tilannut yhden satsin vasta tarvikkeita, joten en voi paljon arvostella kauppoja. Aihiot ovat noin 1€ hintaluokkaa kpl. Aihiot on vielä tällä hetkellä oma vuoluisia.
Lähdin tekemään vaappuja aivan mielikuvitus edellä hieman haen nykyisten lohivaappujen trendiä, jotta vaaput uisivat seisovassa vedessä hyvin. Tarkoitus olisi soutamalla lohestaa ja myös vetää järvillä/lammilla uistinta. Huomasin viime kesänä vaappujen herkyyden puuttuvan monessa kiinan vaapussa. Sen vuoksi suosittelen näitä kotimaisen tuotannon vaappuja. ovat usein balsa runkoisia ja keveitä ja herkkä uintisia.
Itselleni tuttuja kotimaisia tuotantoja on Muuras, Valhalla, Wäylä ja Soutaja vaapput. Osa näistä löytyy vain facebook tilin kätköistä. Mielellään tilaisin suomalaista käsityötä kuin nuita ulkomaan tuotantoja. Saataisiin arvokas käsityömuoto eräjormien kansassa säilymään.
Kyselin myös vinkkejä kokeneemmalta vaappu kaartilta ja hyviä sellaisia sainkin. Nimittäin itse vaapun tekeminen ei ole pelkkää rungon tekemistä ja muovittamista. Siihen pitää saada houkutteleva maalaus päälle, Olen nyt juonut karvasta vettä ja ostin kylläkin edullisen ruiskun ekana. Motonetistä käväsin hakaseen ja innolla maalamaan ja kokeilemaan eri viskositeetilla maalia mitä tuli kans haettua sit muutama purkillinen muita näitä miettimättä. Luin netistä ja netistä ja netistä näitä hienoja kokemuksia ja muita ja en vaan saanu siitä taas selvää mikä toimii ja minkäki kanssa. Joten eiku kokeilemaan ja itse toteamaan miltä se kraklaatio taidepiirin sanoin näyttää. Eli kun lakka reagoi käytetyn maalin kanssa. No omia kokemuksia ja kokeneimpien vinkkejä. Eli Ilmeisesti lv1 lakka kestää lakata myös liuotin pohjaisten maalien päälle kunhan ne ovat kunnolla kuivuneet. No entäs sitten kun on nyt käyttänyt näitä liotinpohjaisia maaleja kynäruiskussa. Sehän sitten putsataan tinnerillä. Tämmöisissä kiina kamppeissa on jännä kyllä sellaiset tiivisteet että ne hapristuu tinnerin vaikutuksesta ja hajoaa olemattomiin. Varmaan kaikille kokeilun haluisille ja halpojen ruiskujen kavereille on näin jossain vaiheessa käynyt. Muuten kelpo ruisku kiinan maalta ruiskuti hyvin tinnerillä ohenettua maalia, mutta ei kovin hyvin paksumpaa akrylli maalia, joka on vesi ohenteista.
Yhteen veto: Osta ruisku, joka kestää liottimia, joka toisinaan tarkoittaa teflon tiivisteillä olevaa kynäruiskua. Voit myös käyttää liotin pohjaisia maaleja. Mutta kuivuminen ei ole kovinkaan helppoa tämmöisinä kostean ilman alan akoina kuin tänä kesänä. yli 60% kosteus sisätiloissa on ollut jo tovin kun olen seurannut kosteusmittaria. Vesi ohenteinen akrylli maali varmempi valinta. Myös uudelleen maalaus onnistu nopeahkosti kun kuivuvat usein jopa 1h.
Mahdollinen aloittelijan parempi laatuinen yläsäiliöllinen sopeva vaappujen tekoon oleva ruisku olisi Esim: Iwata Eclipse CS PS: Kiitos Teemu Myös maalit lähimästä taidekaupasta toimivat kuhan ruisku on suunniteltu jäykemmänkin maalin suhuutteluun.
Seuraava päivitys kunhan saadaan aihioita maalattua ja lakattua. =)
Vaapunteon pohdiskelua alkoi tulla mieleen kun käy vaappuhyllyllä ihailemassa lohivaappujen hintoja =) No kuiteski halu tehdä jotain itse millä voi saadakin jotain. Eli itsetekoinen palkitsee vielä mukavammin kalastajan mielen kun siihen siiman päähän nappaa jotain.
Lähdin tietenkin seikkaileen googlen kanssa ja tuttavien neuvoilla vaappuloiden maailmaan. Löysinkin paljon materiaalia ja paljon keskustelua. Keskusteluissa kuitenkin aiheeksi lähinnä hankalammaksi agendaksi kiteytyi maalaaminen, muovittaminen ja lakkaaminen.
Maalit usein ja sun muut aineet, jotka levitetään ja ne kuivuu sisältää paljon kemikaaleja ja sen vuoksi ensimmäinen hankinta on sopivat hengitys suojaimet. Hengitys-suojaimia löytyy monen tasoissia ja oikean löytäminen on aika haasteellista. Kuitenkin vaapun rakentelussa pitää muistaa haihtuvat ja kaasuuntuvat asiat. Myös pöly voi näytellä aihion rakentelussa roolia. Kaasunaamareiden vaihtopatruunat ovat noin 10 euron luokkaa ja maskit valmiilla patruunoilla 30 euron luokkaa. Esimerkiksi pölysuojaimessa voi olla merkintä P3 ja kaasu naamarissa A B K E.
Löydät varmasti tuotteita myyvästä liikkeestä jonkun, joka ohjastaa naamarin hankinassa.
Suojaukset kunnossa ja sitten tarvikkeita. Löysin verkkokaupan samfishing ja sieltä sain balsaa, runkolankaa ja nokkalevyjä. Suosittelen kauppaa ja hinta taso oli kohtuullinen. Satsasin 20 eurolla alotukseen ja sain tarvikkeita noin 20 vaapun valmistukseen vaapun koko noin 6cm.
Seuraavaksi piti keksiä nuista internetin keskustelupalstojen huippu väittelyistä ja sun muita vinkeistä parhaat itselle soveltuvat ohjeet. Kamuni Matti jeesasi sen verran että oli itse kokeillut jo vaappujen muovitusta yhdellä vekkuli ohjeella. Eli kauppaan ja hakemaan pp mukeja eli niitä muovisia kertakäyttö mukeja, jotka meinaa painua kasaan keskeltä kun siitä ottaa kiinni. =) Seuraava ostettava artikkeli oli Tinneri. Tinnerin tarkoitus on sulattaa muovimukit ja sekoittua muovi tinneri seokseksi. Tämä seos toimii lakan lailla kun vaappu kastetaan seokseen jää sen pinnalle kerros muovia ja tinneri haihtuu pois. Useammalla kastokeralla muodostetaan kotuullinen muovikerros balsan suojaksi.
Vinkkinä Tinnereitä on useansorttisia ja se mikä on pakattu metalliseen säilytys astiaan on luultavammin se oikea tinneri mukin sulatukseen. Itselläni on myös Ruisku tinneriä, jotta voin notkistaa maalin kynäruiskulle sopivaksi. Ja tämä tinneri ei sulata muovia ja voi täten olla ruiskun ohenteena ja maalausvaiheessa.
No mukit sulatettu ja vaapussa kiva jo valmiiksi valkoinen pohja muovitettuna. Sen jälkeen siirrytään maalaukseen. Maalauksen voi tehdä monella tavalla ja kynäruisku oli oma valintani. Maalaustaitoni vastaa 4 vuotiaan vekkulin taidonnäytettä, joten kynäruisku sai olla edullinen. Itse asiassa halvinta piip mitä kaupasta löytyy =) No kompuran sain merkkipäivänä lahjaksi ja sen myötä livahdin motonetin hyllyjen väliin hakemaan ruiskun näppärään pikku kompuraan. Hintaa 20 euroa ja homma toimii. Nettikeskusteluissa puhutaan maalin räkimisestä ja moititaan halpoja ruiskuja usein ja hinta hipoo kunnolisissa koviakin lukemia. No rikon muottia ja aloin tekee halvimilla mitä löysin. Maalikseni valitsin miranolin ja täräyttelin ohenetta sekaan ja suihku soimaan. Sieltähän sitä tuli ihmettelemättä. Kokeilin erinlaisia määriä ohenetta ja selkeästi jäykkä maali alkaa räiskimään. Täten suosittelen että notkeaksi ja sitä mukaa jäykemmäksi jos haluu reippaampaa peittävyyttä. Itselläni onnistui melkein pelkällä ohenteella maalaus. Kun pesin maali purkkia tinnerillä ja suihkuttelin purkin sivuilta lionneilla maaleilla =) Eli notkeaa kestää olla. kuluttaa varmasti myös suihkun neulaahuomattavasti vähemmän. 2 bar paine on hyvä ollut tähän asti.
Ensimmäisten maalausten jälkeen on helppo hymyillä on räiskinyttä maalia ja sopivaa maalia ja miranolin testimaalit kokeiltu. Miranoli kuivuu huomattavan ajan oikeaan lujuuteensa, joten ei sovi hoppuhousuille. Voi olla 3 viikkoa ylös alas.
Mielellään kannattaa omistaa tilat missä on hyvä tuuletus ja saa hieman sotkea =) Voi olla muuten kaikki muut läheiset suhteet hankalia samankaton alla. Ja haihtuvat kaasut myös kulkeutuvat, joten tila missä muut eivät altistu huuruille.
Lisää vaappu askartelua kun kampeet on saatu uimakouluun. =)
Kesä huristelee ohitse kovaakin vauhtia. Työrupeamat ovat lyhentäneet mahdolllisuutta kirjoitella. Nyt on kuitenkin sen aika. Uppouduin kalastuksen maailmaan Hans Lidmanin kirjan parissa kun ei päässyt itse kalalle. Velipoika tuuppasi kirjan niemeltä Lohivesillä kouraan ja siitä työpätkille lukemista mukaan. Siitäpä sitä sitten haettiin sitä fiilistä mitä jokien ja vesirantojen äärellä kokee. Hienosti väritetyt kalajutut antoi taas potkua itsellekkin näihin kala hommiin.
Torniojoella lohtapyytämässä.
Torniojoella on nyt käyty muutamia kertoja ja perholla heitelty ja veneellä soudettu. Muutama vapa tuli laitettua ja sen kylkiäisenä siimat ja pari vaappua. Hieno onni jatkui honkasuvanolla Lohimatin kalastus avulla. Rimpauttelin Masalle että miten ois jos olet jokilaaksossa ja ajelisin uusien settieni kanssa muutamalle laskulle. Siitä homma eteni sovittuun aamuun ja lähdin 7 jälkeen liikenteeseen. Näissä puiteissa on ennenkin saatu kalaa ja odotuksia ei viitsinyt siltikään ladata kovin korkealle. Ajattelin koko matkan joelle, että nyt se kalaton reissu tulee ja sit mennään vaan rentoutuneena kotio. No keli oli sateinen ja tuuli ei ollut vielä kovin kovaa. Laittelimma kamat valmiiksi katseltiin vähän vaappuja janiiden värejä. Otimma 5 onkea pyyntiin ja lähdimme veneelle. Veneen moottori ei oikein pelannut ja jouduimme heti alkumetreiltä soutamaan vasta virtaan. No mikäs siinä kun oikeen rantaa nuolee nii pääsee virtaakin ylöspäin.
200-300m ylempänä masa sanoi että laitetaan vaaput veteen ja kokeillaan sitten tulaa ylemmäns motorilla kun siitä on tulpa kuivannut. Laskettelin matin ohjeiden mukaan vapoja vetehen ja laskureihin oikeita siima mitoja. 4 vapaa oli laskettu ja oli viimeisen vuoro. Vavat vedessä ja soutu alkaa. Ennen kuin pääsimme tähän pisteeseen näin rannan tuntumassa 5 pintomista ja todennut että parven aikana kun pääsee uittaan on se lohi otimillaan. Matti huomautti että laittaisin irtopenkin linjaan, että olisi helpompi soudella. Pam narahti vapa soikeaksi oikeassa laidassa venettä väylän puolella. Uskomatonta, mutta mahassa käännähti ja ei meinanu uskoa koko hommaa nui nopeesti. No alku shokista toivuttua alkoi nyt oikeanlainen vapojen purku vedestä. Ensin tyhjät ja sitten kala =). Suosittelen.
Väsytystä kesti 15-20 minuuttiin ja vanoutuneesti käytimme vain haavia eikä nostokoukua. Kala taisteli kohtuullisesti ja välillä veteli siimaa. Oli taas hienoa opetella hyrrän jarrumekanismin saloja varsinaisella kalalla =) Tästä riemuvoitosta ja kalan ylös saamisesta olikin siten naama taas niin virneellä etei mitähän tolkua. Kiitos myös oivalle soutu ja haavimiehelle Matille.
Honkasuvanto on taas antanut yhden kimuistoisen kokemuksen!
Tästä innostuneena on sitten tullut vähän vaappuja väsäiltyä ja kokeiltua. Ohjeita löytyy ja itse koen dremelin ja balsan kätevyyden. Pitää vaan olla todella tarkana ettei rohmua liian kovalla paineella palsa muuten hioutu jäätävän nopsaa =) Myös kemikaalien ja lakkojen kanssa tarkkuutta ettei höyryjä kovin nuuhki. Itse kuulin Matilta vaapun muovittamiseen ja lakkaukseen hyvän vinkin. Valkoisia muovimukeja ja tinneriä sopivassa suhteessä nii alkaa tuloon mukiin menevää valkosta muovitetta. Nyt meillä on jo muovipintaa ja myös hyvä pohjaväri maalausta ajatellen. Enää puuttuu vaan huippu maalaus ja hyvä uinti. =)
PS. Tinnereitä on monenlaisia suosittelen motonetin tinneriä. Maalauksen ja sun muun yhteis pelin päälle en voi vielä saanoa, koska se vaihe on vielä edessä. Mutta mukit suli makiaksi voiteeksi 50% muovimuki tornista ja 0.4 l tinneriä.
Kuvia torniojoelta.
Ylimmät kuvat Kattilakoskelta ja alin Kosionivasta.
Alinen-sorva osottautui mielenkiintoiseksi paikaksi ja aika helposti saavutettavaksi. Paikallisilta tuli hieman vinkkiäkin hyvistä rantapaikoista. Sattuipa niin että olin veljen laina kamppeilla kalassa ja ensimmäistä kertaa perholohessa. Värit kertoo tarinoiden mukaan kauden alkupuolen onnistumisissa kirkkaista väreistä ja keltaisen ja sinisen tehosta. Perhojen tuuheus on vaihteleva ja köykäsemällä varustuksella on napsahdellut kiinni.
Perhon uitto tekniikka on itsellä aivan hukassa ja heittokin niin on ihme jos jonkun kalan siiman nokkaan saa koukutettua. Kalojen asentopaikat ja pysähdyspaikatkin pitää vielä oppia tunnistamaan.
Sitten alkaa homma ehkä paremmin sujumaan. Hyvä alottelijan lähtötieto paketti löytyy Lahdenperhokalastajien sivuilta. Lohenpyynnin aloittelijalle <---- Linkki.
Rantakivikolla istuskelessa mietiskellä missä täällä oikein
saa kalastaa ja saako kuntakohtaisella luvalla pyytää Ruotsin puolella. Tietoa
löytyy yhteislupa.com sivustolta. Mutta kaiketi tieto sallituista alueista on,
jokseenkin omalle kohdalle hankala selkoista ja vaikeasti tulkittavaa.
Normaalisti alueelta löytyy tarkempi kalastus kartta sallituista
kalastusalueista ja kielletyistä kalastuspaikoista. Ymmärettävää on että alue
on isohko ja vaikea siitä on hyvää karttaa tehä, mutta silti jos alue sisältää
kielettyjä kalastus alueita tulisi niistä olla kartta.
Yhteislupa-alueen kartta.
" Kosioniva on pitkä nivamainen osuus, jonne
kokemattoman soutumiehen ei kannata tulla. Niva on useita kilometriä pitkä ja
koko alueen paras rannalta kalastuspaikka. Perhokalastajille löytyy omat
merkityt paikkansa. Kosken niska on mainio ison lohen paikka. "
" Seuraavat lyhyet soutupaikat ovat Alinen Sorva
ja Ylinen Sorva, joissa pääväylä kulkee aivan rannassa kummallakin puolella
jokea. Ylisen kosken niska on erittäin suosittu ottipaikka. "
" Kilometri ennen Pellon keskustaa ovat peräkkäin Puruskoski,
Hirvaskoski ja Valkeakoski. Ne ovat voimakasvirtaisia koskia, joissa käy paljon
paikallisia lohensoutajia ja alue on eräs suosituimpia. Hirvaskoskelle menee
tie aivan rannan lähettyville. Hirvaskoski on koko joen parhaimpia
harjuspaikkoja. Valkeakoskella on koskijakson paras lohensoutu paikka ns.
Mämmilän suvannon yläosa. Alueelta löytyy useita laavuja polttopuineen, joissa
on mukava viettää taukoa. "
" Korpikoski on parin kilometrin mittainen
vaihtelevavirtainen koski, jossa paras kalastusmuoto on rannalta kalastus,
tosin ranta on välillä vaikeakulkuinen. Autolla pääsee aivan rantaan,
joten kalastuspaine on kova. Korpikosken alapuolelta löytyy koko joen syvimmät
kohdat Turtolan kylän kohdalta. Varsinkin lämpimän veden aikana, näitä monttuja
kannattaa kokeilla ison lohen toivossa. "
Kalapaikojen kuvaukset on lainattu maalareiden kalakerhon
sivuilta =)
Soutupaikat sitten omana osionaan.
Joonaksella kävi mahdollisesti tärppi ja hieman jännää siitä saikin. Harmillisesti ei tartunut kiinni. Kela ja vapa mikä oli tilattu vastikään jönssin kala välineiksi osottautuivat yllättävän laadukkaan näköisiksi kampeiksi hintaansa nähden. MYFLY.FI Skagit siima kyllä hakkasi Spey siiman näissä olosuhteissa 100-0. Voi tietenkin kalastajan taidoissakin olla vikää mutta kyllä se vaan on näin, että välineillä on väliä. Omassa kelassa komeilli spey siima ja kun pääsin hieman takaheitto tilaaan alkoi siimakin olemaan 30m etäisyydellä.
Nyt sitten kutomaan uusia sutteja virran vietäväksi. Pitää yrittää tehdä muutamia perusperhoja, joilla on saatu kalaa Torniojoesta.
Ensimmäisiä omasitomia perhoja ja yksi klassikko red butt ja
muutama oma sävellys. Ally´s Shrimp omalla karva setillä. Sitten mustaa ja
punaista koukun ympärillä resepti =)
Huomenna kohti jokea ja uusia siimasotkuja. Tarinointiin Moe
=)
Tallennetaan osa reissusta videomuotoon ja nautitaan niistä siten kun muisti alkaa prakaamaan. Kelit suosi paremmin kuin viimeksi. Kalan saanti yhtä vaikeaa kuin aikaisemmin ja kaikki muu unohtui kun oli haastetta hoitaa normi hommatkin. Mukavia hetkiä lapinmaisemissa. Video editointi ohjelma olisi poikaa, jotta laatu paranisi. Näissä open softissa tuntuu loppuvan ohjelmistosta potku kun tulee enemmän matskua. Joten näillä mennään ja hyvin karsittuina versioina. =) Laskin 100% videon laadun 80% ja sen koko pieneni 1/3 osaan, joten nyt laatu on heikompi, mutta riittävä!
Uusi reissu mielessä aletaan keräileen kamoja kasaan ja miettimään tulevaa reissua. Valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin, koska aina nuita työ ja arkijuttuja meinaa olla enemmän hoidettavana. Hierottiin ahkiot ja suskset reissukuntoon voitelemalla lähemmäs plussa kelin voiteet, koska edellisellä reisulla satoi sen verran vettä. Kelit olivat lämpenemään päin ja luvassa loskaista matkaa.
Kun sukset ja kampeet oli kasassa alkoi reissun lähtöön valmistelu
toden teolla. Nyt johtuen työasioista ei reissuun lähtö ollut niin helppoa ja taputeltua kun piti melkein suoraa työmaalta lähteä korpeen.
Olisi ollut paikallaan parempi varustelu päivä olla ennen lähtöä.
Suosittelen pitämään päivän ennen lähtöä pakkaukselle aikaa. Voi olla
että jotain oleellista jää kyytistä jos ei kunnolla käy pakkauslistaa läpi.
Hrv kuljetti ahkiot ja miehet verusteineen kohti pohjoista vienoisessa pakkasilmassa. Auringon paiste helli menomatkaa ja nostatti reissu henkeä kummasti. Edellisellä reisulla oltiin yötä vasten ajamassa ja se vei voimia myös hiihto osuudelta, joten nyt lähdimme vasta kunnon yöunien jälkeen liikkeelle.
Reilun kuudentunnin ajon jälkeen saavuimme auton parkkipaikalle poroerotus aidalle ja pääsimme täräyttään ahkiot hiihtokuntoon. Hommahan oli nopsa ja kohta olikin sivakat jo menossa kohti kairaa. Näin hiihtomielessä paikalliset hurraavat paljon poroja ruokkiessaan hyviä polkuja kelkalla ja hiihto yleensä on heppoa kovalla kelkan jäljellä. Hankikin olisi kantanut, mutta järkevin reitti mukailee juuri näitä kelkkauria. Matkalle kun sattui muutama sulakin vesi virtaavana alkoi se nostattaa kalamiehen pilkki intoa.
Sää lupaili kertakaikkisen hienoa matkaa leiriin ja päätimme ohittaa jo aikaisemmin hyväksi lepopaikaksi havaitun autiotuvan. Matka taittuikin hyvin ja 3 taukopaikalla riisuimme sukset jalasta ja aloitimme sauvakävelyn tulevia nousuja miettien. Rautuhan ei kovin matalalla yleensä asustele. Eipä taaskaan käynyt mielessä, että pohjoisen hanget voimistavat ruskettumista ja nahan palamista aika lailla. Vaikka on saanut kokeneemmilta vinkkiä, että pieni aurinko rasva ei olisi huono idea niin kotiahan se jäi.
Matkan varrelle sattuu muutama jyrkempi nousu ja ne kannattaa suosiolla vetää kävellen ylös jos ei omista suksilleen nousu karvoja. Omissa suksissani oli harskut ja ne pitivät kohtalaisen hyvin, mutta Joonaksen suksi menetti mäessä helposti pidon. Polar-ski suksi on myös sen verran löysä, että oman 110kg painon alla se ei enää ole jäykkä suksi ja antaa harskulle kyllä painetta.
Jos oikee alko janottaa nii reikä jäähä ja kuksalla elämän eliksiiriä massuun ja oli hyvää. Ei maistunu kalkki tai mikään mukaan paska kemikaali millä nuita vesiä putsataan täällä lähiössä. Jostain kumman syystä tätä puhdasta sinistä vettä on helpompi juoda kuin raanavettä.
Mieltä rauhoittavien maisemien saattelemana saatiin leiri pystyyn ja nukkumaan 01:00. Kun -10 - -15C pakkasesta herää tohon maisemaan saa se pilkkimiehen veren seisahtumaan. Vapa pystyssä kohti uusia seikkailuja mennään ja isoja sieltä narraamaan. =) Joonas kikkaili kirveellä makian montun jäähän, josta oli hyvä vesipulloja täyttää. Pikku vinkki tee se kolo kirveellä enneku kairaat sen reiän . huomattavasti mielyttävämpää. Fjällen Akka teltta hoitaa jo majoitusta toista kertaa ja on toiminut aivan mallikkaasti. Pientä tuulisuojaa rakeneltiin pohjaa kaivaessa vesistön puolelle.
Tutuilla vesistöillä on mukava kulkea, vaikka jään alapuolinen maailman onkin kovin mysteeri. Kokemus kalan saannista ja rautujen sijainnista alkaa muodostumaan kun käy pyytämässä ja tunteja alkaa kertymään. Rantapyynti tähän vuoden aikaan ennen varsinaista rantojen sulamista on kohtuullisen hankalaa ja mahdollisesti vähä saalinen. Vaikka paikalla käyneet kolta ja 40 vuotta mökkeillyt sankari vetäsivätkin 31 rautua ranta vedestä. Tarina kertoo, että ensimmäinen kerta heidänkin kohdalla. Joten miksikään oletukseksi tällaisia tapahtumia täällä ei voi pitää. Tuuriakin joskus täytyy olla.
Jönssi paistatteli auringossa makeitten rautujen kanssa, kun minä pilkin ensimmäisen päivän tyhjin käsin. Reissu noudatteli edellisen käynnin mukasia kuvioita, mutta käänteisesti kalamiesten kohdalla. Itselläni viimeksi oli hieman parempi tuuri ja nyt joonaksella. Tälläkin kertaa oli hyvä että otin kaikuluotaimen mukaan ja otin niin sanotusti löysät pois ensimmäisen tyhjän päivän jälkeen. Yksi isompi kala kävi rantavedessä kurkailemassa pilkkiä ja yrittikin omaan tummaan omatekoiseen perhoon. Tämä ei vaan nyt tarttunut kalan leukaluihin. =)
Joskus se vaan kun kala ei nappaa vetää mielen matalaksi ja alkaa harmittaa vaikka olisi kuinka hieno keli. Kaiketi reissu kokonaisuus nostatti taas mielen korkealle ja alettiin illala napsimaan Joonaksen saamia ruokakaloja.
Rautu on parasta kalaa mitä olen syönyt. Sen mantelin maku kuten Masa sitä kuvailee on aivan jäätävän hyvä. Muut kalat mielestäni eivät yllä samanlaiselle tasolle. Raututa ei tarvitse kummemin maustella kuin reilu voi, suola ja nuotion savu. Siinä on kunnon kalaruuan resepti. Raaka-aineskin oli kohtuu tuoretta muutaman tunnin pakkaskylmiö siirtymällä nuotion lämpöön. =)
Ensimmäisenä iltana ohittimme Pekan leirin ja vaihoimme muutaman sanan. Hienona eleenä Pekka tuli vielä aamulla raatille ja puhuimme näistä erämään tuomista hienoista kokemuksista ja kuulumisista. Itse kullekkin ne ovat elämää ohjaavia hienoja hetkiä. On hienoa törmätä saman henkisiin ja parhaan luonteen omaaviin eräihmisiin. Kiitokset viellä makiasta kuivatusta savuhirvestä Pekalle. Meinasi mennä kerta avauksella koko setti äijien pilkki intoa vauhdittamaan. Jos vain itsekkin osaisi sellaista muonaa valmistaa reissuun =)
Raudut elelevät pitkien vesistöä ja nykyisen tietämyksen mukaan, jos pannukalat ovat uupelossa kokeile vettä syvempää. Ja jos omistat kaiun se voi tuottaa hienoa mielihyvää kun kalan viivat seuraavat syöttiä. Kalat nousivat 28m syvyydestä syötille kymmenisenkin metriä ja nappasivat syöttiin. Joten vaikka tuntuu hassulta niin näin kirkkaassa vedessä se rantaviivasta 100m päässä oleva selkämäkään ei ole huono paikka. Itse kun sieltä ainoat kalani sain. Ja kun se oli oikeeta videopelii näin tietokone aikana eläneenä. Ja saihan siinä kaverikin kalan kun kerroin kuin urheilu juontaja, missä syvyydessä kala liikkuu ja onko isompi kala kyseessä =)
Tänne on tultava vielä takaisin ja nauttia pohjoisen kirkkaista vesistä ja hyvästä seurasta. Kaiketi taas oli loistava reissu kun päästiin pilkille tutuille paikoille.
PS. Eikä se mitään haittaa jos tekis enemmän katka jäljitelmiä ongen päähän kun syönti ei ole parhaimillaan =)
Tulossa: Mahdollisesti Joonas osiota ja Pientä video teaseria kovimille kalaukkeleille!
Pilkkille uusilla varustuksilla. Tuli hankittua pilkkianturi x-4 lowrance kaikuun ja uudet sukset. Hienoa kun pääsi kokeileen uusia hankintoja. Myös hellun tekemä lakki pääsi testiin kylmissä olosuhteissa. Lunta tuli ja metsän suojassa keli oli hyvä hiihdellä. Uusi suksikin kulki hyvin ylämäkeen ja pitoa oli tarpeeksi, vaikka ahkio olikin lanteilla kiinni.
Uudet POLAR-SKI sukset pelas suhteellisen hyvin suoraan paketista vedettynä. Normaalisti olisin laittanut suksiin pohjavoiteen, mutta halusin blogiin laittaa infoa miten suksi pelaa ilman ensimmäistä voitelua. Eli pitoa riittää niin ylämäessä kuin alamäessäkin. Alameässä ahkio lykki hiihtäjää selkään ja varpaan kärjet kipeytyi kun suksi piti molempiin suuntiin liiankin hyvin. Eli seuraavaan reissuun voiteitta nähneellä suksella. Ensikosketus POLAR-SKI sukseen oli mieluisa ja eipä sitä vielä voi kovin haukkua. Pitää käydä suksella vielä umpisen puolella, jospa kaikkialle ei olisi syntynyt nii hyvää hankea pohjalle. Suksen upotessa noin 20cm kärki pysyi hienosti pehmeän lumen pinnalla. Suksen pohjaan on tehty harskua, joka pitää hyvin varsinkin minun painoisella hiihtäjällä. Netistä kun lukee niin yli 100kg löytyy kyllä aika heiksti suksia kun vielä laittaa jotain painoa selkään. Itse en ole läytänyt edes normi luistelu tyylin suksia omaan paino luokkaan. Karhulla taisi olla 90kg sarjaan jäykin suksimalli. =)
Pilkkianturi osottautui hyvin käteväksi kampeeksi ja turha värkääminen jäi pois. Vene anturi tarvitsi varren ja se vääntyili miten sattuu ja oli vaikea pakata. Nyt homma menee pakettiin nätisti ja on helppo käyttää. Jos pilkkikampeeksi kaiun ostaa varaa rahaa myös pilkkianturaan. x-4 lowrance pilkkiantureineen jää 200€. Väri näyttöhän olisi kiva mutta hyvin tälläkin pärjää harmaineen sävyineen. Kalat siitäkin erottaa.
Eikä huonostikaan kun oli hellun tekemä kettulakki lämmittämässä päätä. Keli järvellä äityi nii kylymäksi tuulen vuoksi että piti oikeasti hieman liikahdella ettei palelluta itseään liian pahasti. Tähän loppuun olisi pieni video poikaa. Itse pilkkikeikan maisemiin.
Mahtava fiilis nyt on pelit ja renselit taas kohillaan. On nimittäin läsähtäny käyttöön uudet POLAR SKI metsäsukset pituutta on 270cm. Tässä vaiheessa varmaan kovimmat metsäsuksimiehet repivät pelihousunsa ku on latviasta vai virostako nämä sukset olemassaan. Ei voi halavalla hyviä saaha. No ny ne menöö testiin ja siitä piän huolen minä.
Näillä mennään ja laitetaan lumi pölähtelee. Sain kyllä vinkkiä että suksi on löysähkö jne, mutta katsotaan miten niiden käy. Tässä vaiheessa on pakko kertoa että kun porukka on tuolla keskusteluissa esitellyt niitä suksen katokykyyn liittyviä painoja on meikäpojalla painoa tarpeeks. Monella tämä minun elopaino tulee vastaan kun rinkka on jo selässä. Itsehän olen sitä vasta vilkaissut ja puntari on aika kovissa lukemissa. Täten suksen ja lumen välisen pinnan tulisi olla niin jäätävän iso että ei minun näistä markkinoilla olevista suksista kannata mitään oikeasti umpihanki hiihtoon harkita.
Asennettiin Madden kanssa x-trace siteet suksiin ja työnjohtaja valvoi kaikkia vaiheita välillä hieman liiankin hanakkaasti. Löysin netistä mielipiteitä siteiden paikasta ja päädyin itse tekemään ratkaisun mallia telemark hiihtäjien tyyliin.
1. Suksenmitta kärjestä suoraa linjaa suksen takaosaan.
2. Lasketaan suksen kokonaismitasta 270cm 45.5 prosenttia.
3. Mitataan hiihtäjän kengän mitta ja jaetaan se kahdella. 32cm/2 jää 16cm
4. Lisätään suksen mkokonaismitasta saatu tulos kängän puolimittaan ja mitataan suksen perästä kärkeäkohti kyseinen matka ja merkki siihen.
5. Tämän jälkeen side asennetaan siten että kengän kärki tulee merkin kohdalle.
Kuvassa näkee takimmaisen siteen olevan suksen keskikohdassa ja etummainen side on laskukaavan mukaisessa kohdassa. Tässä kohtaa side tulee monesti mainitun noin 4cm tasapainopisteen etupuolelle. Suksea nostaessa keula nousee ensin ja perä laahaa maata. Ei sovellu luistelu tyyliseen hiihtoon =)
Tällä laskukaavalla voi varmistaa sen että käyttää suksen kantopinnan maksimaallisen hyvin ja myös suksi nousee nätimmin syvästä lumesta. Myös ikuinen ylämäkeen hiihto pitäisi poistua kun kannan puoleella on hieman enemmän suksea.
